kera kolmen norfolkin

Vaaauuu kuin etevä Wii! + pakkausongelmat

2012-02-10T00:16:00.001+02:00

Pikku-Wilma sanoo urh.

Eilen pakkaset lauhtuivat sen verran että päästiin jälleen Wilpertin kanssa treenaamaan, tänäänkin pääpaino kontakteilla. Wilma tekikin mielettömän hienoa työtä, ei voi olla kuin ylpeä!

Ensin tehtiin paria toistoa A:lla. Alkuun pelkkä paikan palkkaaminen, sitten pariin otteeseen koko estettä hihnassa ja vapaana. Hienoja toistoja tuli, kertaakaan ei pompsahdettu yli, mutta himmailuksikaan ei touhu mennyt.

Puomilla samaa settiä, ensin hihnassa sitten irti. Jos multa ei tuu käsky tarpeeksi selvästi niin Wilpertti himmaillen tulee läpi, joten kohmeiset äänihuulet käyttöön. Puomilla likka oli myös herkempi mun liikkumiselle. Vauhti oli mahtavaa ylösmenoilla tykkään! Pientä himmailua alastulossa, mutta puomi ei ookkaan paikaltaan niin selvä kun A. Ainakin näin epäilisin.

Loppuun tehtiin vielä molempia kontakteja esteiden kanssa. Hypyn kautta A ja putkeen, välillä palkkaa kontaktille välillä ei. Puomille hypyn ja putken kautta, palkka puomilla. Voi kun pirpana oli näissäkin pätevä ♥

Loppuun pimeetä putkikulmaa ja sinne lähetystä parin toiston jälkeen. Hyvin menivät nämäkin, yllätyin ihan :)

Koko illan oon yrittänyt pakkailla, nyt on onneksi laukku kiinni ja jakku hametovereineen venaavat vain pukupussia. Aamulla herätys 4.30 ja kahdeksalta lähtee laiva satamasta ja me tähyillään neljän koiran kanssa kohti Vrioa! Extremen tästä tekee Roosan juoksut.. Ei saatu vanhukselle hoitopaikkaa, joten vähän säälittää eddie herra. No, kaikenlaiseen sitä täytyy tottua.

Hyvää viikonloppua kuitenkin kaikille, koitan mahdollisimman pian reissun jälkeen jälleen päivitellä :) Jännitys on kyllä hirmuisa!

Terveiset Michelin-mieheltä.

2012-02-06T21:28:00.001+02:00

©Katriina M

Michel Teló - Ai Se Eu Te Pego

Hyytävää helmikuuta nyt myös meidän blogin osalta! Viime kuussa olikin kumman aktiivista mun kirjottelu, ihmetyttää ihan, mutta en usko päivittymisen olevan huono asia? Saas nähdä mitä tapahtuu tässä kuussa. Syväjäädynkö mä tänne Lumia- ja vaalikuumeesta kärsineeseen Suomeen vai jäänkö Viroon. Onhan se vähän etelämmässä? Onneksi vaalikuume sentään jää taakse kun tulos saatiin selville, eikä munlaisen "hemmetti, melkeen pääsin äänestään"-kohtaloon tyytyneen kaverin tartte enää muuta kun jäädä odottamaan kuusi vuotta omaa mahdollisuuttaan kirjottaa numero lappuseen. Mutta niitä Lumioita nyt jaksetaan mainosta.. Kiusatkaa luurikuumeista.

Nyt mediamurmutuksesta asiaan! Katriina oli meillä viikonlopun, perjantaista sunnuntaihin eikä oikeestaan tehty mitään järkevää. Kuvattiin koiruudet, treenattiin miminaalisen vähän, mässättiin hyvää joskin epäterveellistä ruokaa ja lenkkeiltiin. Katteltiin leffa ja annettiin tietysti koiran nukkua sängyssä kun kerran Iines tai Telma sinne pääsi.. Kasperkin käväisi perjantaina trimmissä. Äijä olikin kehittynyt taas oikein mukavaan suuntaan, hieno poika ♥ Kasper ilmoitettiinkin ensimmäisiin virallisiinsa Tampere KVseen. Jänskättää! Samoissa näytelmöissä depytoi virallisensa myöskin sijoitusnarttu Fanni (K. Big In Beverly)
Jännittää tuplasti!

Kasper

Ja jäljellä oleva osuus meneekin sitten kuvapostauksen puolelle. Kaikki kuvat © Katriina Mäenpää! Olin luvattoman laiska ottamaan kameraa esiin, niinpä tyydyin vaan esittämään eliöitä. Shame on me, taas.

Roosa 5 vuotta

Iines 3½ vuotta

Telma 11kk

Tilanteita jäältä.

Ken-guru

Loppuun taas näitä hyvin edustavia potretteja meidän porukasta, ehkä nyt kuitenkin Tepasta. Rakkaat ilme-eläimet vaudissa ♥ Mutta hyvää viikonjatkoa, vielä on aikaa heittää kysymyksiä, ensiviikolla vastaillaan (;

"Ikä on pelkkä numero!" - Ikinuori Roosa 5v.

2012-01-30T17:23:00.000+02:00

DJ Earworm - United State of Pop 2011 (World Go Boom)

Hyi kauhia kun aika menee nopeasti, nyt tosiaan tuli ikää lisää mittariin yhdelle blogin päätähdelle. Ja varmaankin juuri sille kaikista eniten palstatilaa saavalle hulttiolle: Rutu, Ruuppana, Roosa, Rutu, Nakki, Röhväle, Roo, Rönttäle jne. ♥ Haaveena mulla oli tehdä tohon kortin tynkään kunnon kokoelma lapsen pentukuvista, mutta eipä Rutusesta niitä paljoa ole, pari hassua äidin vanhassa kännykässä. Että kiitos pamahtanut kovalevy vielä kerran!

Ja näin lopuksi voisin sanoa että kiitoksia Anna oivasta tokasusta facebookissa: "Ikääntyminen tapahtuu solutasolla - viisastun silti!" Alkoi meinaan iskeä epätoivo noita kaikenmaailman kukka ja kippo-onnentoivotuksia mitä netistä löysin. Mutta kaikesta huolimatta, onnea pikku Roosalle ♥

"Sen ego halkas sen."

2012-01-29T00:56:00.000+02:00

Oli kunnon jäätkin maaliskuussa 2010 ♥

Elokuu - Soutaa Huopaa

Wilman treenit jätettiin pakkasen ja Tamskin kylmän hallin vuoksi keskiviikkona väliin, mutta kiitos päällä olevien sport dog parkin lämmitysten, Ruutten pääsi purkamaan energiaansa. Ja tälläkertaa sitä riitti!

Alessa kaivoi puhelimen netin kätköistä kivaa ratapätkää, jossa ohjausvaihtoehtoja riitti. Silti ne mitä päätti rataantutustumisessa pelitti, ainakin osin. Niistopersjättöä en millään ois tahtonu taas tehdä, mutta on se osoittautunu viimeaikoina aika näppäräksi muuviksi. Jos sen saisi vielä niin tonne selkärankaan niin koiralle kuin itselleenkin että sen uskaltaisi kisoihin ottaa. Oma-aloitteisesti tuli rahalle myös tungettua jotain jaakotuksen tapaista, kyllä kääntyi pikku marsutinkin. Tai ainakin se tuntui siltä, selkä koiraan päinhän mä olin.

Rutu toimi näppärästi koko treenit ja oli myös mukavilla kierroksilla ♥ Kaikkea ne kokonaiset nakit teettää! Pituus onnistui koko treenien ajan, osittain varmaan juuri sen takia että jouduin persjättämään kyseisen esteen eteen, eikä siinä hommassa parannut hissutella. Jännät keppikulmat sujui mallikkaasti, pari hääräämistä pääosin oman sijoittumisen takia. Lisäksi nyt kun R näillä kierroksilla kerran oli, ei sitä sietänyt yhtään liikaa hetsata kepeillä, ettei pujottelu jäänyt kesken. Leieröinti puomille sujui hyvin, samoin renkaalle irtoaminen. Tosin otsikostakin osaa päätellä yhden treeneissä sattuneen kommervenkin.

SDPllähän on tosiaan varsin vankkaa tekoa oleva halkeava rengas, erilainen kuin tallilla. Roosa kuitenkin tohinoissaan, ja varmaan suurin osa ajatuksista ja puomilla, ponkaisi hyppyyn turhan kaukaa ja rysäytti renkaan sitten kunnolla kahtia. Näin ei ollut kuulemma käynyt edes silloin kun Annan ohjaala enkkusprinkku Hilkka oli osunut renkaaseen. No, ehkä se tosiaan oli ton marsuttimen ego. Kyllä siinä itse säikähti kun olin edennyt jo puomin ylösmenon loppusuoralle, kun kolina alkoi. No, onneksi koira oli kuitenkin ihan jeejee!

Loppuun vielä häiriöksi tuomarimaista kyttäilyä kepeille ja puomille. Kepeillä ok, mutta puomilla Roo alkoi vähän kyttäämään alastulossa, kun Annan jalkoihin osui jäät jotka sitten poksui ja paukkui varsin kummasti pressua vasten. Hyvät toistot saattin kuitenkin loppuun kun rohinat ja rahinatkin vähän helpotti.

Mutta oli se etevä elukka, juoksuja taas odotellessa. Siinä sitten tulee varmaan taas otettua pakollinen pikkubreikki kun tuosta punasesta tulee niin hormoonimonsteri, mutta eiköhän sitä kuitenkin pitäisi laittaa lisenssi tilaukseen ja ruksia kisakalenteriin.

ps. muistakaahan heitellä vielä kysymyksiä allaolevaan ! (; Ja näköjään mulle on tullu hirmuinen into linkailla noita biisejä, no ainahan voi jättää kuuntelematta :D

Kysymyksiä pöytään!

2012-01-25T20:26:00.000+02:00

Blogi on ollut pystyssä aktiivisen epäaktiivisesti vuodesta 2009 ja nyt olisi aika ihka ensimmäisen kysymyspostauksen 30 lukijan tultua täyteen. (Nythän teitä on jo 34! Olen otettu ♥) Kommenttiloota on vapaana, uskon kyllä että tiedätte kuinka siellä käyttäytyä vaikka näpyttelisittekin anonyymin takaa. Kysymyksiä saa viskellä mistä vaan blogissa esiintyneestä tai esiintymättömästä aiheesta, miksei noista maalaus- /ulkoasuhommistakin :)
Joten näpyttelemisiin, antakaa kysymyssuonenne kukkia!

ps. vastaukset tulee sitten kun siltä vaikuttaa, jos sitä joskus kolmisen viikon jälkeen vastailisin :)

Turku KV - Viikonloppu lähes täysipäiväisenä turistina.

2012-01-24T22:34:00.003+02:00

kuvat © Katriina M

Donkeyboy - City Boy (Toby Green Edit)

"Kuinka pieneen tilaan Iran naama mahtuu?"- kuva onkin aika oiva läjäyttää taas nolaukseksi tähän alkuun. Lisäksi tuossa toisessa kollaasin kuvassa Natsi esittelee varsin vakuuttavaa nukkuma-asentoaan. Klikatkaan isommaksi jos ette usko. Kuvat on siis räpsäisty menomatkalta Turkuun. Koko perjantain pyörin koulun käytävillä täyteen ahdetun kassin kanssa, kunnes kahdenkymmenen minuutin puhelun ja ruokailun jälkeen päätin suunnata Tampereen rautatienasemalle lokeroimaan laukkuni ja lähteä hipsimään Katriinaa ja Jazzyä vastaan kohti keskustoria. Matkalla ehti pyörähtämään tärkeimmät putiikitkin, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Säästynyt rahasumma pysyttelee siis vieläkin odottelemassa "sitä oikeaa" (;

Junamatka sujui kuitenkin lepposasti aikataulussa ja perille päästiin Junin äidin kyydillä. Iltaan sisältyi sitten koiran pesua, pika treeniä ja mitäs meiltä koiraihmisiltä nyt voi odottaa. Inside-läppien määrä vähinkäänkin triplaantui, kun jaettiin ajatuksia mm. korvatulpista kuin mun ja Kassun laukkujen sisällöstä. Oli mahtavaa! ♥

Jazzyn testailua.
© Katriina M

Lauantaina sitten liian aikainen herätys ja lähtö jännittämään Junin JH-kehiä ja tapaamaan tuttuja, tietysti jänskäämään myös näiden suorituksia. Lisäksi ohjelmassa oli folkkikehällä piipahdus. Luppakorvia oltiin ilmoitettu 13 kipaletta, joten katseltavaa onneksi oli.

Juni starttasi mun katselupäivän PM-kisallaan, jonka neiti kisaili Katriinan Jazzylla. Oi että mikä pari! Saman huomasi tuomarikin, sillä tytöt sijoittuivat hienosti PM3 ♥ Tästä siirryin folkkikehälle, missä tuli hetki Kassun kanssa istuskeltua ja höpöteltyä mm. Iineksen kasvattajan Kirsin kanssa. Juni käväisi siinä myös piipahtamassa, koska tämän osarin kisakaveriksi sovittu koira olikin ollut ROP, eikä laina sitten onnistunut. Niinpä Natsi pääsi jälleen kehäintoilemaan.

Itsekkin pääsin kehään Kirsin kasvattaman norfolkkiuroksen Shaggyn kanssa. Tämän ihastuttavan ruotsinkielisen herran nimi kuului kokonaisuudessaan Heilurihännän Shake Before Use, ja ai että kuinka mä ihastuin tuohon folkkiherraan♥ Poika oli niin iloinen ja reipas tössöttäjä, joka kuitenkin seisoi ja liikkui kuin unelma. Mun piti vain saada se "stå"-käsky tulemaan tarpeeksi varmasti sieltä suusta. Huomaa, ettei koirille puhuminen muulla kuin suomella ole järin helppoa meikäläiselle :D Tulokseksi PU3 ja Vara-Sert. Esitin Shaggyn myös Heilurihännän kasvattajaluokassa, tuloksena ROP-kasvattaja. Onnea vielä Kirsi! :)

Shaggyn kanssa BIS-kasvattaja kehässä.
© Henna Vahlbäck

Folkkien jälkeen hyppelehdin sitten takaisin JH-kehälle. Vanhempien jatkoon päässeet menivät juuri kehään ja Juni Jazzyn kanssa, sekä monet muut tutut kuuluivat kyseiseen sakkiin, joten jännitettävää riitti! Tässä vaiheessa ei myöskään mun kohdille osunut näitä "Hei millä sä kisaat?", "Kisaatko sä tällä?" tai "Kuinkas JH-kehässä meni?"-kysymyksiä. Menihän tässä itelläkin aikaa tottuessa ajatukseen, ja enpä mä kovin täysi-ikäistyvältä aina vaikuta, joten tuli vaan naureskeltua näille "kömmähdyksille" (;

Porukka väheni ja hämmennyksen sekaisesti tuli tajuttua, että Juni jatkoi vieläkin porskutusta 10 parhaan joukkoon, kuten myös pari muutakin tuttua. Tämän porukan kesken tuomari laittoi Junior Handlerit vaihtamaan koiria. Vaihdokkien jälkeen porukka karsiutui viiteen ja Juni tipahti pois tässä vaiheessa. Mutta huikea suoritus oli päästä 64 vanhemman Junior Handlerin joukosta top teniin, joten onnea! :)

Viiden parhaan joukosta löytyi kuitenkin tuttu kaveri nii JH- kuin folkkipiireistä, nimittäin Sofia. Ja taas mä olin niin kovin Iramainen ja parahdin itkuun kun punainen ruusuke ojennettiin kahdesti oman valkoisen lattiamopinsa handlerille. Kunhan halailusta päästiin tarjouduin palkintokuskiksi ja itkin sitten vielä vähän lisää. Ja sain itselleni hokeman: "Ei sun tarviikkaan vielä mitään tajuta." Ei se ollu muuta kun osarivoitto, onhan täs joulukuuhun asti aikaa tajuta (;

Päivän päätti ryhmäkehien tiirailu ja isoonkin kehään päästiin tepsuttelemaan Heilurihännän kasvattajaryhmässä, jonne ilmaantui handlereiksi myös Sofia ja Kassu. Sijoituksia tai jatkoon pääsyjä ei tullut, mutta hauskaa oli! Pitkä näyttelypäivä alkoi jo pikkaisen näkyä Shaggyn liikkeissä, mutta ei se mikään ihme ole. Rakkaus poika se on silti ♥ Kiitos vielä Kirsi kun sain osallistua ryhmään!

Ilta olikin varsin rento, kuvanmuokkailua ja sen semmoista häärintää. Juni uhkasi mulle operaation "perron pesu", mutta Duffya ei sitten pestykkään, joten säästyttiin siltä kokemukselta. Lihavat pojat (lue. fatboy) olivat kuitenkin kavereita, samoin kun samalle säkille tunkenut Jazzy. Pinkille tietenkin, portugeesillä oli maku kohdillaan (; Juni myös aiheutti minulle pettämättömän addiktion juotaviin mansikkajugurtteihin. Myönnän, nimittäin mun vieressä on just puolen lirtan pönikkä. Hupsista.

Huppari paljastaa. Lihavat pojat ♥
© Katriina M

Sunnuntaina lähes kaikki uusiksi: jälleen jännitettiin Junin kehiä, kun tämän Duffy oli kehässä ja hengailtiin urakalla. Päivään ei paljoa muuta liittynytkään, epätoivoista räpellystä kameran kanssa ja rotukehien tiirailua, tuttujen pongailua. Kerran kävin yhdä tutun fieldiherraa pyöräyttämässä tyhjää kehää ympäri, kun häntää täytyi tiirailla. Havakehällä tuomarointi herätti vähän naureskelua kun mentiin Kassun kanssa sinne Annia moikkaamaan. Havakehällä törmättiin myös neiti Finnigiin, eli Neaan, ja tämän herttaiseen riiseniherra Diegoon. Tyhjentyneessä kehässä sitten pidettiinkin suursnautserikoulua ja jälleen kerran: "Opi juoksemaan"
Damn. Jalkojen siirtely on vaikeata.

Gigabit Krupp Diamond "Diego" testauksessa.
© Katriina M

Muuten musta herra oli oikein ihana tuttavuus ♥ Nea oli kuitenkin kääntämättä veistä ex-junnun haavassa ja totesi edellä mainitun huomautuksensa jälkeen "Kyllä sä sillä saat kisata"-lausahduksen. No, vaikkei virallisiin niin ehkä lisää testailua, tuntuu että viel voisi oppia vaikka mitä! Rotu oli kuitenkin sitä kokoluokkaa että meni norfolkistilla välillä vähän miettimiseksi ja sitten tietysti se juokseminen.

Hipsittiin sitten Katriinan ja Jazzyn kanssa parien ryhmien jälkeen bussipysäkille, joka löytyikin helpommin kuin uskottiin. 9 ryhmän katselu olikin jäänyt harmittavasti kesken ja tappavasti haluttiin tietää tulokset ja olihan bussin lähtöön vielä vartti. Niinpä viiletettiin täysissä pukeissa, no melkein, mulla oli ballerinat jalassa ulkonakin, takaisin halliin ja nähtiin tulokset. Onnistuttiin kurkkimaan myös vetskujen jatkoonpäässeet, kunnes otettiin sinkasu bussiin uudestaan. Ja hyvin ehdittiin!

Jos bussien kanssa meni putkeen, niin mun junalippujen kanssa ei.. Olin onnekkaasti jättänyt ne Junille. Siinä sitten levittelin laukkuni sisällön Turun rautatieasemalla, pyöritin muovipussin ympäri ja tongin läpikotaisin kameralaukun. Kassun puhelimella sitten soittoa Junille, joka soitti kotona olevalle äidilleen, olisiko lippu siellä. Ja siellähän se luojan kiitos oli! Lippu ehti hyvin myös perille ja mä opin jotain kantapään kautta:
• älä kuluta saldoasi loppuun.
• älä kohtele hurlumheisti junalippuja vaikka ne olisivatkin tulostettuja A4:sia.

Tallinna KVnkin aikataulut tulivat julki, neljä norfolkkia kehässä, eli yksi meidän teamin lisäski. Alkaa jänskättään! Terrieri erkkarin aikkiksia odotellessa. Pitää varmaankin pakata mukaan tuo Turussa korkattu sininen jakkukin, tykkäsin hirmuisesti! Aasinsilta oli kyllä tökerö, mutta se kertonee mun vireystasosta.

Kiitos vielä Junin äidille Marille että pystyit tuomaan junalipun ja tietenkin kiitokset myös yöpaikasta ja hirmuisen hyvästä ruuasta ♥ Kiitos myös muu Turkuporukka ja onnea kaikille! Oli yberhauska viikonloppu!

"Ei kannata ostaa vaaleita ulkoiluvarusteita, kuitenki likaantuu"

2012-01-17T22:29:00.000+02:00

Team Punaiset unohti sen yhden mustan johonkin.

Facebookin ihmeellisessä maailmassa tuli törmättyä linkkiin, jonka sisältö oli mulle aivan uutta mutta eikös Kassu ilmoittanut mun jääneen jostain jälkeen. Koska nää "stereotypiat rotukoirien omistajille" ovat kuulemma jo vanha juttu. Oli tai ei, naurattaa silti! :D Päätin kopioida tähän meihin, tai meikäläiseen, sopivampia otoksia, loput löydätte täältä. Oletuksia löytyy niin molossien, kuin pystykorvien omistajille. Eiköhän kaikki löydä itsensä jostakin kohtaa (; Kärjistys on kaunista, mutta sekös noista kohdista hulvattomia tekevätkin!

Terrieri-ihmiset

• ottavat kannettavan jakkaran mukaan metsään, kun ei ne terrierit sieltä kuitenkaan käskystä tule, tulevat sitten kun kaikki mahdolliset pienriista-alueet on tutkittu

• omistajansa mielestä terrieri ei ole tyhmä tai tottelematon. Se vain miettii tarkkaan kannattaako kaikkia omistajan (älyttömiä) päähänpistoja noudattaa

• terrieri-ihmisen suunnitelmat viikonlopuksi: perjantai-iltamyöhään pimeässä metsässä tuntien rämpimistä ja verisen sienen perässä vetoa. Takaisin tullaan myös omat vaatteet veressä ja näky on kuin murhan jälkeen. Lauantaina yritetään saada koira löytämään ja seuraamaan sitä samaista veristä jälkeä. Lopuksi hihkutaan, kun koira löytää hirven koiven/pakastetun pupun ja hautaa sen. Jääkaapista löytyy aina pullo tai pari verta ja sehän on vain ihan normaalia

• terrieri-ihmisten koirilla on aina joko murrosikä, uhmaikä, juoksuaika tulossa, menossa, päällä tai ainakin naapurin koiralla on juoksu. Tällä perustellaan koiran riekkumista hihnassa ja sitä ettei sillä ole korvia. Oikeastihan terrieri ei ole yhtään sen vaikeampi kouluttaa kuin mikään muukaan koira

• karkeakarvaisten terriereiden omistajat jaksavat aina ylpeillä koiran helpolla ja siistillä karvalla, mutta kiroavat samalla sitä, että heidän asuntonsa on aina täynnä hiekkaa

• terrieri-ihmisten mielestä on ihan luonnollista, että pennun korvat pitää liimata. He myös hermostuvat, jos joku kehtaa kyseenalaistaa moisen asian

• ei kannata ostaa kalliita ulkoiluvarusteita, kuitenki menee rikki

• ei kannata ostaa vaaleita ulkoiluvarusteita, kuitenki likaantuu

• kamala tyranni joka karjuu pienelle söpölle koiralle

• kamala tyranni joka ei anna söpön koiransa moikata vastaantulijaa vaikka koira sitä ihan selvästi tahtoo

Kasvattajat ja näyttelykoirien / turkkirotujen omistajat

• nostavat kasvattamansa rodun täysin muiden yläpuolelle. Eivät pidä rotuaan edes koirana vaan jumalana

• muista samantyyppisistä roduista ei ole mihinkään

• heillä on useita koiria, yleensä kaikki samaa rotua (omistaja ei välttämättä muista aina koiriensa nimiä oikein)

Ja perusteluna viimeiseen. Yritäppä noista ylläolevista kahdesta sanoa kumpi sujahtaa ohi, kun mokomien hännät on kääntyneet samaan suuntaan ja kokoakin on aikalailla saman verran :D Pitää alkaa pitämään Roosalla Back on Trackiä ihan vaan tunnistussyistä.

Viikonloppuna olisi edessä myös Turku KV, joskin pelkästään turistiksi ja kanaemoksi olisi tarkoitus mennä :) Silti kehäänpääsytoiveikkaana tuossa äsken pyörittelelin noi Thaimaassa teetettyt jakut yhteen jo olemassa olleen kavalkaadin kanssa ja tuli sitten päätettyä vaatetukset tohonkin showhun. Perjantaina Kassun ja Jazzyn kanssa junalla Junille Turkuu, eli huhheijaa mikä viikonloppu tulossa! ♥

Käääks kun on kapea!

2012-01-15T23:44:00.000+02:00

Vai onko sittenkään? Onhan niitä kapeampiakin blogeja nähty ja tästäkin oli tarkoitus tulla vielä hitusen ohukaisempi, mutta mielenkiinto ei riittänyt alkaa muokkaamaan jokaista viimeaikoina julkaista kuvaa eri kokoiseksi. Tämän ulkoasun alkuun saaminen oli aikamoista pakkopullaa ja taustan valitseminen aiheutti harmaita hiuksia. Mutta kyllähän tämä lopputulos ihan hauskalta vaikuttaa, vaikkakin kapeammalta kuin edellinen (jaksampa mä nyt selittää siitä). Otsikkokuvakaan ei ole niin korkea ja täytä puolta ruutua, joka taitaa olla ihan positiivinen muutos.
Kirjuri koettaa taas totutella. Mutta mitäs mieltä lukijakunta on muutoksesta? (:

Kontaktitapaus ja sen mamma treenaa.

2012-01-15T14:36:00.001+02:00

Antiikkinen "ei tässä ole päätä eikä häntää"-kuva Wilman kakara-ajoilta.

Tällä viikolla palattiin jälleen treenien pariin, kun tää arki alkoi tässä pyörimään. Wilma tietysti treenaili tuttuun tapaan tallilla ja Roon kanssa suunnattiin torstaiselle yövuorolle nuorten valmennusryhmän kanssa.

Wipusen treeneissä pääpaino oli kontakteilla, ja tehtiin vielä vähän putki A erotteluja, jotka osoittautuivatkin meidän kontaktintyrkyttäjälle haastaviksi tapauksiksi. Ulkokautta oli aivan turha vetää putkeen, kun A houkutteli liiaksi. Sisäkautta taas pieni ja näppärä folkki vetäisi viimehetkilläkin kontaktille mitättömimmistäkin väleistä. Pariin otteeseen siis kutsuttiin pirpanaa putken toisesta päästä ja super palkkaa. Pariin otteeseen saattiin myös melkein normaalilta näyttävä putkiohjaus. Nää oli hankalia. Todella.

Sitten jatkeltiin kontakteja. Ensin nameja ja vapautteluja asennoista, sitten hihnalla kokoestettä. A:lla piti Alen vähän himmailla ekoilla kerroilla, kun Wim ei tajunnut itse hidastaa. Sitten alkoi aivoissa naksuttaa ja lopulta hihna ja Alessa tulivat vain mukana. Kokeiltiin myös ilman hihnaa, oli hyvät! Wim tulee aivan kontaktin alaosaan, ei jää hyppimään niin ylös kuin äitinsä. Tykkään tykkään!

Samaa vielä puomille. Ensin muisteltiin pysähdyspaikkaa, ja aika ylös jäätiin välillä. Palkkaa kuitenkin siitä kun oltii tarpeeksi alhaalla. Siirryttiin sitten hetken namien mussuttelun jälkeen koko esteelle ja siirryttiin sitten viskelemään taas palloa vapautuksen yhteydessä. Kivoja oli! Ylös mentiin vauhdikkaasti, alastulossa pientä himmailua. Ja pari kertaa pisti neiti kontaktista läpikin. Ei tykkää.
Pääosin kuitenkin kivoja puomeja ja into oli likalla suuri! Niin suuri että Wii nielaisi tennispallon vingun.

Video kertookin sitten tehokkaammin meidän torstain treeneistä, kuin mun armoton sepostukseni. Treenaamassa oli aika pikkunen porukka väkeä (minä, Anniina, Sara ja Saana), mutta kehiteltiin jo paikoillaan olevista esteistä mukavaa pikkutreeniä, jolla oli ihan kiva palailla etelänlämmöstä. Mutta tommoset semitreenit, ei mitään huikeeta, eikä mitään järkkyäkään. Melko tasapaksua, mutta pätevä Roo ♥

"Maalari" maalasi taulua, harmaata ja ruskeeta.

2012-01-10T22:35:00.000+02:00

Ihan ekat koiraelukkamaalaukset ikinä.
Iines, Roosa ja Telma

Luvassa pelkkää maalaussepostusta.

Jotkut facebookin syövereissä kavereihin tai muuten vaan kaverin kaverina albumeihini eksyneet ihmiset ovat saattaneet törmätä noihin mun maalaimiin koiraelukoihin ja muihin härpätyksiin. Tauluja on oman kolmikon ikuistuksen lisäksi tullut tehtyä nyt myös parit tilaustyöt, oman innostumisen ja pienen taskurahan houkuttelemana. Homman idea lähti lukion ykkösellä, kun kuviksen kakkoskurssilla tehtiin Andy Warhollin innoittamana pelkistettyjä maalauksia kasvoista, jolloin testailtiin vähän värien vaikutusta toisiinsa. Työn jäljen simppeliys ja yksinkertaisuus viehätti ja päätin lopputyöksi tehdä triptyykin omista elukoista. Päänsärkyä aiheutti tota tehdessä erisävyisten mustien lisäksi Telman kuva. Pienen elukan otos saisi kyllä kiristelemään hampaita ja sivellin oli vähällä lentää seinään.

Tilaustyö Eddiestä Ellalle.

Ensimmäinen tilaus tuli sitten Ellalta, eli Telman veikan kotijoukoilta. Taulusta löytyykin juuri kyseinen Eddie herra. Hirmuisen tarkkaa työtä teinkin tän kanssa, näin jälkikäteen ihan hirvittää. Pohjamaali tuotti päänvaivaa kun vahingossa metallinkiiltoiseen (ei ollut mitään tietoa että omat akryylit kiiltäisi noin paljon) maalipintaan ei tarttunut oikein mikään tussi.

Kokoa tuolla taululla oli 25x25 eli se oli pienenpi kuin omista koirista tehdyt taulut. (Joiden koko näin ohimennen mainittuna 30x30)
Työ matkusti viime vuoden Terri-Eristä Ellan seinälle. Eivätkä muuten nuo siniset roiskeet vahingossa ole tulleet minkään onnettomuuden seurauksena, ihan tarkoituksella ovat antamassa väriä (;

Toinen tilaustyö: lk. kääpiömäyräkoira Tempi

Toisena tilaustyönä oli lyhytkarvaisen kääpiömäyräkoira Tempin ikuistaminen kankaalle. Työtä oli mahtava tehdä. vaikka pari kohtaa eivät heti ensisilaukselta asettuneetkaan paikalleen. Mitat pohjalla on 40x80 ja sekin on maalattu yllätys yllätys akryyleillä. (:

40x40 pohjille tehdyt tilaustyö jenkit.

Vimeisin tilaustyösettini oli ennen joulua tehdyt jenkit, jotka lähtivät Hennalle ja jatkoivat siitä matkaansa joululahjoiksi. Näistä mä tykkään todella! Tummansävyisen korvanalue aiheutti jälleen pohdittavaa, mutta tylsiähän nää maalaushommat olisivat, jos kaikki menisi kuin vettä vaan (;

Tälläinen offtopic harppaus tähän väliin, mutta tahtoisin kuulla mielipiteitä :) nyt taas maalaussormet suhisee, kun tekisi niin mieli päästä tekemään. Onneksi kuviksen kurssi starttasi niin sitä pääsee jotakin puuhaamaan. Ja tilaustöinä näitä teen, joten jos on kiinnostusta niin voi meilata ira[ät]karloon.fi :)

Jotain mitä tavoitella

2012-01-09T11:28:00.000+02:00

Kuraisia metsän eläimiä.
© Katriina M

Opin nyt tän viimevuodesta, eli nyt kokeilen saada tavotteet jotenkin järkevästi ja niputetusti, ettei niitä tarvitsisi tonkimalla tonkia ensi vuonna.

ROOSA

» Viimeinen SERT ja FI MVA. Jos näkyy sopiva tuomari, niin myös ulkomaille. Mätsäreitä ja lainakoirailua.

» Viimeinen LUVA ja kakkosiin. Edistystä kontekteilla, varmuutta pituuteen ja renkaaseen. Hyviä treenejä valkussa
» Mejässä motivaatio nousuun (=treeniporukka tai kurssi) ja muutaman jäljen jälkeen tilanteen mukaan kokeisiin.

» Höntsätokoa mielen virkistykseksi + temppuiluja
» Hieronnoilla paikat kuntoon jos on ilmaantunut jumeja!

IINES

» Viimeinen CACIB ulkomailta (ei Venäjä) ja C.I.B + Mätsäreitä ja lainakoirailua tilanteen mukaan
» Mielenvirkistysaksaa ja temppuilua
» Tokomotivaatio kuntoon (=kimppareenejä?) ALO liikkeiden opettelua, mölleihin loppuvuodesta?
» Mejäjälkiä, jos työskentely näyttää hyvältä ja mahdollisuus olisi niin kokeisiin

» Jumikontrolli hieronnalla

TELMA

» Näyttelyitä mahdollisuuksien mukaan, kaksi SERTiä odottamaan ensi vuoden avointa luokkaa? Ulkomaille JSERTien toivossa, junior voittaja-tittelinäyttelyitä mahdollisuuksien mukaan. Mätsäreissä treenailua
» Agilityn perustreeniä, tokohöntsää, temppuja
» Mejäjälki
» Lihasten kunto tsekkaukseen hieronnassa

WILMA

» Agissa kepit ja kontaktit kuntoon, varmuutta ohjaamiseen, pituuteen ja renkaaseen
» Yhteistyötä paremmaksi
» Mölleihin ja ehkä kisoihinkin?
» Hieronta?

IRA

» Näyttelyissä omien kasvattien esittämistä ja kehittymistä siinä hommassa
» Mahdollisimman monipuolista handlaamista mahdollisuuksien mukaan + uuden oppiminen, kehittyminen!
» Trimmaamisen opiskelua omien ja kasvattien parissa

Vuosi nippusiteillä pakettiin.

2012-01-06T20:28:00.000+02:00

Olipa homma löytää omat tavoitteensa blogista, kun olin kirjottanut ne mahdollisimman epäselvästi samaan pakettiin menneen vuoden kanssa. No, ehkä tästäkin taas opittiin jotakin ensi vuotta varten (:

"Ensivuonna aiomme vielä hommata kolmannen nollamme ja siirtyä kakkosiin, katsomaan kuinka rahkeet siinä seurassa riittävät (:"

Ohops ja hupsista, tämä jäi toteutumatta ja pahemman kerran. Agilityn kisatavoitteet jäivät vähän muutenkin "yrittämisasteelle", sillä startteja tuli tilille niin vähän. Kolme starttia ja kolme hylkyä ei ole tulos jolla ylpeillä. Silti jokaiselta radalta oli kotiintuomisina aina jotain hyvää, vaikka hämmentäviäkin tilanteita tuli kisoissa koettua. Pikainen keppivälin skippaus, hervoton "minämenenminämenen!"-juoksentelu ja mystinen TamSKin keinu.

"Ensin olisi kuitenkin tarkoitus hoitaa peruskunto kohdilleen pentujen jälkeen, ja varmistella kontaktitreeneillä on/offeja. Lisäksi kaikkenlainen opetteleminen oman ohjauksen kanssa ja Roosalle lisää estevarmuutta + vauhtia, niin meillä alkaisi olemaan kiva folk-paketti kasassa (:"

Tässä me ollaan todellakin onnistuttu! Kiitos TamSKin nuorten valmennusryhmälle, että ollaan kehitytty Röntän kanssa aikalailla! Vauhtia tuntuu nykyään olevan paljon varemimmin siellä takataskussa, eikä niitä etanapäiviä ole näkynyt aikoihin. Pentujen jälkeen rouva palautui hienosti ja kontaktit alkaa taas näyttämään vähän ripeämmiltä, vaikka aika himmailua oli siinä kesän aikana. Ohjauksessakin on tullut viimeaikoina mielestäni ihan mukavia oivalluksia, eli ehkä silläkin saralla on tapahtunut kehitystä.

Kiva folk-paketti siis lähestyy, vaikka ainahan voi kehittää vielä paljon lisää (;

"Viimeinen serti kuuluukin ensivuoden tavoitteisiin ja saattaa olla, ettei Roosa sen koommin tule enään rotukehissä piipahtamaan, ellei satuta ulkomaille."

Tänä vuonna oli kyllä Roollakin enemmän rotukehiä viimevuoteen verrattuna, mutta taas sama virsi: se oli niin lähellä! Roosa osallistui viiteen rotukehään, joista kahdesta tuloksena PN2 Vara-Sert ja kahdesta AVK1-ERI ei SA:ta. Viides näyttely oli rodun erikoisnäyttely, jossa Röhväle yllätti ainakin minut saamalla ERIn ja ollen AVK2 ilman SAta.

Mutta ei siis vieläkään sitä valioksi saavaa sertiä, eikä myöskään ulkomaanreissuja.

"Mutta mitä varmimmin neiti tulee venyttelemään joitakin ihastuttavia, toisia vihastuttavia takajalkojaan JH-kehiin, kun tulen neidillä luultavasti kisaamaan ensivuonna :) Ja ehkä Roosan saattaa nähdä jonkun muunkin hihnan päässä, kentietää."

Totta, Roosalla kisailin usemmankin kisan, hyvin tuloksin ja kyllähän rouva kävi lainassakin, hyvin tuloksin sielläkin. Muistellaan nyt vaikka mm. Pinjan 1/2 Terri-Erissä, Jennyn 1/2 Kuopiossa ja Satun PM1 Jyväskylässä (:

"Aika näyttää mitä tapahtuu seuraavalla jäljellä lumien sulattua, mutta salaisissa toiveissa olisi kulmien merkkaaminen ja tekemisen muuttuminen taas huolellisemmaksi. Jos me joskus näyttäisimme taitoimme kokeissakin."

Joo tota hupsista. Ei tullut tehtyä jäljen jälkeä, ja sekös vasta potuttaa.

"Ja nyt pentujen aikana ei olla pahemmin harrasteltu, vaikka kun rouva on päässyt tekemään, niin into on ollut korkeella! Pitäisi hyväksikäyttää tota, sitten lajissa kuin lajissa, tokossa nyt ensin kun sitä voi tässä sisällä säheltää, agissa sitten kun pennut on luovutettu."

Tän selkeempää viittausta tokon tavoitteisiin en löytänyt. Kuitenkin treeni jäänyt semmoseksi luuhaiuksi, ei ole mun laji oikein, eikä ole motivaatio kunnossa nytkään.

"Joskus mimmin voisi ottaa hallille hauskaa pitämään, vähän ottamaan juttuja mielen virkistykseksi, mutta mitään kisauraa en kyllä ala tytölle suunnittelemaan. Saattaa olla että kesällä koitetaan uudestaan nuorten leirillä, sen näkee sitten."

Iineksen agility pysyi tavoitteettomana hauskanpitona ja puiden kiertelynä. Kerran käväistiin hallilla tekemässä kivoja juttuja ja neiti kyllä nautti :)

Näyttelyistä en näköjään ole kirjannut mitään tavoitteita, hassua, sillä niitähän oli. Iineksellä oli viime vuonna CACIB jahti, ja valkoisten ruusukkeide kirjo laajentuikin kahdella Venäjällä. Valkoista jahdattiin myös ennen Venäjällä piipahdusta Suomesta Jyväskylän kahdesta KV näyttelystä, mutta tuloksina PN3 ja PN2 Vara-CACIB.

"Laji tulee siis jatkumaan Iineksenkin kanssa. Taitaa olla jopa niin, että minä tartun Iineksen liinan päähän ja äiti Roosan."

Sama juttu kuin Roosan kanssa, ei mejäjäljen mejäjälkeä. Eikiva.

"Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta ja treenata sitä vielä lisää ja saada kulmat ja palkattomuus kondikseen. Ja tietenkin kaikenmaailman liikeet. Tuntuukin vähän siltä että Iines jatkaa tokoiluaan jos agility väistyy pois. Rally-toko voisi kyllä olla se Iineksen laji."

Pari kertaa treenattiinkin ja oli ihan kivaa menoa, mutta hetkellinen motivaatio laski kuitenkin. Silti Iineksen kanssa on paljon hauskempaa treenata tokoa kuin Roosan. Se on jotenkin niin tohkeissaan vaan siitä tössöttämisestä.

Telmalle ei tavoitteita viime vuonna asetettukaan, mutta neiti on osoittautunut vuoden aikana aivan käsittämättömän mahtavaksi lauman jatkeeksi. Perheen koirablondi nro. 2 ♥
Agilityä Tepa on päässyt kokeilemaan ja kovin ylpeänä pirpana jo pinkoi putkiin ja pomppelehti menemään. Pentuluokissa Telma onnistui kerran olemaan ROP ja pääsi vielä 7 parhaan joukkoon ryhmässä! Tampereelta ja Terri-Eristä PNP2 ja olihan niitä muitakin hienoja sijoja ja arvosteluja. Virallisista Tem nappasi kaksi EHta, sillä neiti saisi kehittyä vielä kaikkialta lisää. Pitää antaa aikaa, eihän Iineskään se ripein kehittyjä ollut, eikä omena kauas puusta tipahda.

Junnuistakaan en kirjoittanut suuremmin näköjään tavoitteita, mutta hyviä fiiliksiä ja koiratuttavuuksiahan sitä oltiin viimevuonna hakemassa ja niitä saattin. Mieleenpainuvimpia koiratapauksia ovatkin viimevuodelta Nami westie, norwichi Spud, husky Wiima, nöffi Veena ja aina yhtä valloittava lk. kääpiömäyräkoira Tempi ♥ Kisoissa tuli hienoja fiiliksiä ja myös hienoja sijoja, mahtava viimeinen kisavuosi siis takana, vaikka olisihan noita puuhia vielä mielellään jatkanutkin. ♥

Kiitoksia kaikille kuluneesta vuodesta ja nauttikaa pitkästä viikonlopusta! Ja minä yritän tehdä astetta selvemmät tavoitteet tälle vuodelle seuraavaan postaukseen :)

1 vuosi, 3 kuukautta ja 4 päivää, joita en vaihtaisi mihinkään ♥

2012-01-04T20:42:00.000+02:00

PHKP-leiri 2010
© Enni L

Rödsögården - If It Comes From My Heart

Oon koittanut kai vähän epätietoisestikkin lykätä tätä päivitystä, vaikka oon tän kuitenkin tahtonut tehdä. Nyt kun vuosi vaihtui, niin on ihan tosijuttu se että täytän tänä vuonna 18, mikä meinaa Junior Handler uran loppua. Ehdin vielä yhden kisan kisata Virossa, mutta ei se ole mitenkään verrattavissa kisoihin ja kokemuksiin mitä Suomen kehät ovat antaneet.
Ne ovat olleet korvaamattomia. ♥

Junior Handler kisa-aikani osoittautui varsin lyhyeksi, ja voin sanoa suoraan, että jännityksen piikkiin se myöhäinen aloitus menee. Pohjois-Hämeen Kennelpiirin leirillä 2008 meitä innostettiin lähtemään kisaamaan junnuihin, mutta enhän minä uskaltanut. Enkä uskaltanut seuraavanakaan vuonna kuin epävirallisiin, vaikka leiriltä tulikin karamellilta maistuva sijoitus JH2 Iines kakaran kanssa. Vasta kesällä 2010 todella uskalsin lähteä viralliseen kehään, kun sysäysenä toimi PHKP-leirin BIS Junior Handler Roosan kanssa.
Suuri kiitos siis PHKP:n ohjaajille takalistoon potkimisesta ja etenkin Hannalle kiitos siitä että sait mut tajuamaan millainen showeläin pienestä Roosasta löytyy. ♥

Terri-Eri 2010

Viimeisenä sysäyksenä täydelliseen lajiin uppoutumiseen oli ehdottomasti ensimmäinen kisani Terri-Erissä 2010, jossa kilpailin lörpöttävässä neuletakissa todella kaljun norfolkkieläimen Roosan kanssa. Tätä ennen olin uskaltautunut vain rotujärjestön ja mätsäreiden järjestämiin JH-kehiin, joten jännitys oli hirmuinen. Kehänlaidalta löytyi kuitenkin jälleen Hanna, ja muistan vieläkin sen paniikkini. "Hei mitä mun kannattaa tehdä erilailla?" Ja Hanna vastasi "Ei mitään, kyllä sä ja Roosa osaatte." Se toi ehkä aavistuksen verran rauhaa loukkua lyöviin polviin. Kisan voisi senkin takia nimetä erityiseksi, koska sieltä tuli tavattua ensimmäisen kerran parikin ihmistä, jotka olisivat jääneet tuntematta ilman JH-touhuja. Vaikka kisapaikalla ei sanoja vaihdettukkaan, niin puheenaiheet alkoivat seuraavassa Lahti KV:ssa aiheella "Hei oliksää siel terri-erissä?" ♥

Vaikka nyt kisat onkin siirretty pääkoppani "Do not erase"-osastolle, ei junnuilu tule todellakaan jäämään unohduksiin. Keneltäkään "kanaemoltahan" ei nimittäin ole kielletty sitä jo junnuaikana harrastettua kannustamista, tukemista ja ilosta hihkumista. Ja tätä minä tulen ainakin jatkamaan yhä, mitä varmimmin yhä kyyneleet silmissä. ♥

Porvoo KR 2011 lk. kääpiömäyräkoira Tempillä
© Vilma H

Mutta miksi Junior Handlerista tuli se laji, jonka vuoksi kiikkua pitkin maata ilman rotukehää? Joka meni edelle viimeisistä agilityn nuorten SM-kisoistani? Joka vastoinkäymisista huolimatta säilyi sinä ensimmäisenä lajina tärkeysjärjestyksessä ja jonka kilpailua odotettiin suurimman ja muodottomimman jännitysmöykyn kanssa (möykkyä muotoiltiinkin sitten milloin miksikin kirjaviksi silkkiterrierin pennuiksi)?
Voin vastata kerrankin lyhyesti: Koirat ja ihmiset.

Te kaksijalkaiset kaverit, voi mitä sitä tekisikään ilman teitä? Ketä sitä olisi rynnännyt halaamaan? Keneltä sitä olisi lainannut lihapullia tai numerolapunpidikettä? Keiden kanssa oltaisiin panikoitu muiden puolesta? Kenen kanssa olisi purettu vaatekriisejä, mölytty liian kovaan ääneen tai juostu paniikissa, koska joku on just nyt hukassa?
Tai kenen jakun olisi voinut töhriä itkien ja kuka saisi pahimmankin ketutuksen väistymään hymyn tieltä?
Sitä on mahdotonta kuvailla, kuinka Junior Handler tuo nuoria koiraharrastajia yhteen. Laji on antanut mahdollisuuden tutustua niin moniin uusiin ja ennenkaikkea mahtaviin ihmisiin. En voisi enään kuvitella millaista oli elämä ennen teitä, saatika ilman ♥ Lisäksi kaikkien Junior Handlereiden lisäksi äärimmäisen suuret kiitokset kaikesta tuesta ja kannustuksesta kasvattajille ♥ Kiitos Sari (kennel Binacan) mahtavasta terästerrieri Roosasta ja Kirsi (kennel Heilurihännän) ihanaisesta Iineksestä ja kaikesta kannustuksestasi!
Olette kaikki tärkeitä.

On kuitenkin vielä erityinen ihminen, jota haluan kiittää kaikesta. Hän on äitini.
Hän on tukenut minua kaikessa, palauttanut maanpinnalle jos olen alkanut leikkimään viisasta, kuskannut, maksanut, opettanut, ilmoittanut kun olen unohtanut ja ennen kaikkea kestänyt ja rauhoittanut mun mahdottomia jännityspuuskia. Ainahan sitä tulee riitoja, toisinaan etenkin näyttelypaikalla, mutta se kuuluu elämään. Vuorotellen ollaan lähdetty kalppimaan milloin mistäkin syystä niin että jakunlieppeet vilkkuu, mutta kyllä sitä ollaan paluumatkat oltu samassa autossa ja valittu hulluja reittejä navigaattoriin, vaikka Off Road jäikin kokeilematta. Silti onnistutaan menemään meidän tyylisesti keskelle metsää, jossa on kuitenkin enemmän postilaatikoita kuin taloja.
Olet rakas.

Team Karloon rämäperhe koossa ♥
RotuRace 2011

Ja ilman noita rakkaita nelijalkaisia, JH olisi silkka mahdottomuus, tai ainakin tuhannesti värittömämpää, mitä se olisi ilman kaikkia eri koirapersoonia. Jokainen koira, jonka kanssa olen saanut olla kehässä, on ollut oma mahtava tapauksensa ♥ En voi kylliksi kiittää teitä ketkä olette minulle koiria lainanneet ja opettaneet täten enemmän kuin koskaan olen uskaltanut kuvitella. Kiitän ja kumarran oikein syvään ♥ Ilman teitä ja koirianne ei laji olisi ollut lainkaan niin antoisa ja opettava, eikä minulla varmaan vieläkään pysyisi sormissa muuta kuin aina enemmän tai vähemmän junttimainen norfolkki (;

Lahti KV 2010

Mutta kuten ihmisissäkin yksi on tärkein ylitse muiden, sama pätee koiriinkin. On nimittäin juuri yksi punainen luppakorvajuntti, jota ilman olisi hyvin vaikeata kuvitella olevansa ja jota ilman taakse jäänyt Junior Handler-harrastus voisi näyttää hyvin erilaiselta.
Tämä pieni punainen isoäiti on Roosa.
Röhvä on opettanut, yllättänyt, haastanut, helpottanut, rauhoittanut ja stressannut, toisinaan jopa kaikkia näitä saman kisan aikana. Vaikkei Roo norfolkkien ulkomuodollista huippukalustoa ole, se tietää olevansa paras. Ja mitenkä olisin koskaan voinut näyttää vakavaa naamaa koko kehää, kun punainen "olen suurimmista suurin"-olotilaa hohtava n. 25cm korkea eläin heiluttaa häntäänsä ja vaatii lisää sitä lihapullaa. Koska hän on niin kaunis. Ja kaikella tapaa mulle niin tärkeä kippurahäntä ♥
Olet elämää suurempi koira.

Life goes on rotukehissä ja kannustusjoukoissa, ja kenties saan taas suuria mahanpuruja jos koirat ajautuvat kehään, johon itselläni ei ole asiaa. Ja jospa sitä itsekkin ajautuisi handlaamaan muidenkin koiria, sehän tossa junnuilussa taisi olla osittain tavoitteena? Opetella uutta ja valmistautua tulevaan rotukehäelämään, jolle ei olekkaan ikärajaa. Niin kauan painellaan menemään kuin jalat kantaa ja pyörät pyörii, eiköstä vaan? (;

Joten nähkäämme kehän laidalla, oli se kehä sitten mikä tahansa!

PS. Junnut hei nauttikaa joka kisasta ja ottakaa kaikki irti! Ja teille ketkä ette ole vielä uskaltautuneet virallisiin: uskaltakaa ja kokeilkaa! Mitä enemmän harkitsette, sitä nopeammin myös seinä tulee vastaan kun ikä ei enää riitä. Tää kanaemo sanoo tän kokemuksesta.

Uusia vuosia pallon toiselta puolen!

2012-01-01T19:54:00.000+02:00

Uusivuosi thai style

Hyvää uuttavuotta blogiin eksyneille tai sitä lukeville! Tässä kohtaa pitäisi tosiaan ottaa katsaus viimevuoden tavoitteiden toteutumiseen, listata uusia tavoitteita, mutta minä sanon ei nyt sille hötäkälle. Thaimaassa vietetään vielä viikko ja sitten tsekataan hommaa uudestaan (;
Ja hei näyttökertoja blogille kertynyt 20 000 !! Kiitos ja kumarrus ♥

It's a rich man's world ja se kartettu vikakerta.

2012-01-01T19:41:00.000+02:00

Best of the Best väkeä ♥

Messariviikonloppuun mahtui tietysti rotukehien lisäksi myös rutkasti Junior Handleria ja mahtavia ihmisiä kuten yläpuolelta sen näkee (; Heti perjantaina oli edessä Best of the Best-kisa, joka on siis piirinmestareille järjestetty kutsukilpailu. Jo Jyväskylässä lupasin Roosan Sadulle kisakaveriksi jos neidillä kisaaminen houkuttelisi. No, niin sovittiin että parivaljakko kisaa uudelleen yhdessä BOTB-kehässä ja näinhän kävi.

Satu ja Roosa BOTB-kehässä
© Sanna E

Kisapaikalle saavuttiin Rutun kanssa junalla, joskin ihan yksin ei tarvinnut selviytyä ulos asti, kun Kassu ja Sanna auttoivat kamojen kanssa. Isompi ongelma olikin löytää Pasilan asemalta oikea ovi halliin. Perille kuitenkin päästiin ja paikanpäältä löytyi Satu ja kaikki muut tutut turjakkeet ♥ Kävi vaan niin hullusti ettei kumpikaan meistä, ei Satu enkä minä, ollut ottanut Roosalle mitään namia mukaan. Rutu varmaan oli vain tyytyväinen tähän, sillä Saralta saatujen lihapullien jälkeen koko poppoo haisi lihapullalle. BOTB:n tuomaroi norfolkkien sunnuntain rotukehätuomari Juha Palosaari.

Ihan ei parivaljakon suoritus mennyt putkeen, kun taisi kyseinen kisa nostaa jänskätysmittareita? (: Hihnan nostaminen ja namin näyttö kun vaikuttavat Roosan esiintymiseen aikalailla ja unohtuessaan saattaa naisenalku laittautua kunnon rikkaimuriksi. Pöydällä Roo seisoi kuitenkin varsin edustavasti ja pöytäsuoritus meni huimasti paremmin kuin J-kylässä tapahtuneet treenit mitä ehdin kattoa. Roo ei myöskään ollut pahemmin moksissaan kaulasta nostamisesta, vähän alkoi täristä mutta siinä vaiheessa ei enää kauaa pöydällä oltukkaan. Tota kaulasta nostelua oon ite tottunut ton koiran kanssa välttämään, mutta Satu kun touhuaa enemmän noiden puudeleitten kanssa niin taisivat jänskätyksessä refleksit viedä voiton. Seisotukset ja liikkeet menivät hihnan ollessa oikein kuitenkin hienosti vaikka suoritus aika pikavisiitiksi jäikin (: Oon silti ylpeä tytöistä, ei se hirveen helppoo oo vaihtaa puudeleista folkkeihin, tai ainakanaan toisin päin se ei ole helppoa. Terkuin, epätoivoinen puudelijunnuilija Tampere KVsta.

Kisan seuraaminen oli kerrassaan mahtia ja tulipa siinä laulaa hymistyä parit Abbatkin kun niitä siinä lähes kotoisasti soi taustalla. Sijoittuneet tekivät hienoa työtä ja kuten sanottu, tuli nähtyä mahtavia ihmisiä♥ Ja tapasinpa oikein rakkauspakkaus putkenkin kun kuvailin kehää Sadun 85 millisellä. Mutta miksi mun lompakko ja pankkitili ovat yhteistuumin päättäneet alkaa sairastamaan anoreksiaa?
Perjantaina sitten hilppastiin Tarjalle ja lenkkeilyn jälkeen ryhdyttiin odottelemaan lauantaina, ja sitä vihoviimeistä JH-kisaa melkoisen kauhunsekaisin tuntein.

Ja aamulla Telman rotukehän jälkeen oli aika tajuta se että, tän jälkeen ei Suomessa JH-kehät kutsuisi. Fiilis oli kuitenkin hyvä, kunnes iski hihnapaniikki. Olin jo jonkin aikaa hääräillyt Roosan snake ja resco stressileluina näyttelypaikalla ja ohimennen sitten hukannut kyseisen rakkaan setin. Niinhän sitten taas taisin käydä vähän ylikierroksilla sitä etsiessäni ja loppujenlopuksin hinha löytyi kennelliiton nuorisoständiltä. Ja hyvä että löytyikin, olis käyny anorektiselle kukkarolle.

Nuorempien viiden parhaan löydyttyä otti ruotsalainen tuomari Rickard Hagström kehään reilu 40 vanhempaa Junior Handleria. Itse heiluin taassen niillä keskivaiheilla porukkaa, mutta ryhmien jaon jälkeen päädyttiin ensimmäiseen settiin ja jäätiin täten kehään.

Tiivistettynä sitä voisi sanoa Roon hohtaneen ja ällistyttäneen tuossa messarin kisassa. Koko kehän ajan se jaksoi näyttää itsestään jotain, mitä en olisi uskonut. Pieniä juttuja, jotka meinasivat tosi paljon mulle ♥ Yhdessä liikkuessa Roosa lähti suuremmitta tsempeittä edelle, etenkin joissakin kohdissa ihanan suurta kehää. Yksilöarvostelu jännitti pöydän takia aikalailla, vaikka kyseistä härpäkettä treenailtiinkin kotona ahkeraan. Silti vahinkona tapahtunut kaulasta nostaminen edellisenä päivänä sai vähän mun "Jos sitä alkaakin taas ällöttään niinkun sillon Tampereella"-paniikkia pintaan.

Handleri vakavana, koiraeläin hienona ♥
© tipsuttajat.galleria.fi

Yksilöarvostelu meni mielestäni hyvin. Roo yllätti pöydällä, seisoi paria jalkojen siirtelyä lukuunottamatta paikallaan, ei tärissyt vaikka nojasikin tyylilleen uskollisesti kädelle. Pätevin ♥ Tuomari kokeili koiran todella tarkkaan, eikä Roo siitä tuntunut mitään korvaansa hätkäyttävän. Yksilöliikkeinä olivat edestakaisin ja kolmio, ainakin näin Thaimaan lämmön pehmittämillä aivoillani. Liikkeiden jälkeen Hagström pyysi näyttämään hampaat maasta ja taas tuntui etten saanut nakkisormiani piiloon. Röhvä vähän ihmetteli sitä maassa suuhun kurkkimista, mutta tulipahan nähtyä ettei sekään ollut mahdottomuus tuolle "jäämitähähtapahtu?"-folkille :)

Kaikkien muiden täsmällisten yksilöarvosteluiden jälkeen pari kierrosta vielä ympäri ja seisottelua, kunnes jatkoon päässeet ja tippuneet käteltiin tuloksen kertomisen yhteydessä. Ja me saatiin vielä Roon kanssa jatkaa! Hetkeksi pikkuämmä häkkiin ja muiden kehiä katsomaan, taidettiin siinä välissä syödäkkin.

Sitten jatkoonpäässeidän 20 sekaan, joihin kuuluminen oli aivan mahtava tunne. Välillä jo ryhmän kanssa yksilöarvosteluja odotellessa oli itku lähellä, kun Roo niin pursusi virtaa siinä kehässä ja aina kun jäätiin vain istuskelemaan aidan viereen, iski pieni punainen etuosansa syliin ja pällisteli kun mitään ei muka tehty. Silti siinä vain hengiteltiin syvään vaikka vähän alkoi välillä vetiseksi mennä näkökenttä. Piti päättää että sitä itkettäisiin sitten myöhemmin enenemmän (;
Jatkoon päässeiden kesken teetätettiin T tai L, itsellemme osui jälkimmäinen. Koitin napsia kiintopisteitä sieltä sun täältä, ja omasta mielestäni kuvio onnistui ihan mukavasti :) Jatkoon päässeiden kymmenen joukkoon ei kuitenkaan päästy, vaikka pitkään tuomari viimeisten kolmen edessä seisokeli, vaikka jo 10 jatkossa olikin. Tuomari meinaan etukäteen ilmoitti nappaavansa kymmenen jatkoon ja pariin kertaan hän ne laskikin ennen viimeisten kolmen ulos kättelyä.

Olo oli kehän jälkeen kuitenkin huikea. Miten Roosa osasi taas olla niin mahtava, niin oikeassa tilanteessa? ♥

Sunnuntaina edessä finaali ja fiilis sitä katsoessa sanoinkuvaamaton. Vaikka jo edellisvuonna olin katsomassa finaalia, ei sitä voi mitenkään verrata tämänkertaiseen. Kaikki kasvot olivat tuttuja, seassa ihmisiä joita ei tule koskaan unohtamaan ja joiden menestyksen puolesta itkeä♥ Oli hullua kiljua, taputtaa ja tömistää siellä yleisössä kuin mikäkin epävireinen rytmiorkesteri ja itkeä sen jälkeen kaikkien ihmisten puolesta. Onnea kaikille hienoista suorituksista ja kiitokset mahtavasta kisasta ♥

Suuri kiitos koko messari viikonlopusta kuuluu kuitenkin jok'ikiselle osalliselle, ens vuonna uusiks? (; Mä hautaudun kuitenkin vielä hotellin peiton alle ja toivon ettei huomessa täällä Krabilla sataisi niin paljon kuin ennusteet sanovat.

Joulu ei ole päivämäärä, se on mielentila ♥

2011-12-16T21:33:00.002+02:00

Hyvää joulun aikaa kaikille ♥ Pidän tässä vielä projektia ja koitan saada messaripäivityksen vielä esille. Se oli jo julkaistunakin n. puoli minuuttia, kunnes onnistuin syöksemään sen bittiavaruuteen. Mutta pian pian!

Huomenna lähtö Thaimaaseen, huih! Katotaa kuinka pärjää ilman elukoita..

Pikku kakara depytoi virallisuuksissa.

2011-12-05T22:38:00.001+02:00

Liikettä Helsinki Winnerissä ♥

Tässä sitten sitä Voittaja-pläjäystä rotukehien osalta. Vielä ennen reissua yritän kerkitä raapustaa JH-osuudet messarista, sekä jonkun päivityksen noihin taakse jääneisiin JH-kehiin liittyen. Mutta sehän käsittelee sitten koko settiä näiden kisaamani puolentoista vuoden ajalta. Ajalta jota en mihinkään vaihtaisi ♥

Saavuin tosiaan itse lauantaina näyttelypaikalle Roosan kanssa Tarjan kyydillä. Norfolkkien vahtivartio oli vähän verottanut yöunia, mutta kyllä sitä silti jaksoi koko näyttelypäivän painaa, ihan BIS-kehään katsomoon asti. Norwichien kehä starttasi aamun ja niiden, sekä kolmen folkki uroksen jälkeen olikin Tepanderin vuoro mennä kehään. Harvat kuonokarvat aiheuttivat päänvaivoja, mutta luulisin että kehässä oltiin niin edustavina kuin suinkin. Tulpander oli ensimmäisenä arvosteltavana kuudesta junnunartusta, mikä sai vähän epäilemään likan liikkumista. Hienosti Tem kuitenkin hoiti homman, liikettä riitti eteenpäin niin että pompin vain perässä ja seisomisissa ei taustapeilin kaverit sen koommin kiinnostaneet. Ihana pentu ♥ Pöydällä ei sen koommin ehditty asettelemaan, ennen kuin, tuomari Dubravka Reicher Kroatiasta otti Telman tarkempaan tarkasteluun.

Telman arvostelu:
"9 months. Adddequid head. Good neck&topline. Still in development. Would prefer more pastern in front leg. Angulation & side movement. Correct coat&bite."
JUN-EH

Kuten sen osittain kirjoittamatta jäänyt arvostelukin kertoi, oli likan eturinta ja pää aiheena tuohon laatuarvosanan tipahdukseen. Tulppa oli kuitenkin oikein hieno ja oon likkaan tyytyväinen. :)

Sunnuntaina koiria oli ilmoitettuna aavistuksen enemmän ja tuomarina toimi Juha Palosaari. Telma esiintyi ja liikkui jälleen niin mahtavasti, mitä nyt aavistuksen oli malttamaton seistessä, mutta niinhän tuommonen pikkupenska saakin olla. (:

Telman arvostelu:
"Tässä vaiheessa vielä kauttaaltaan kevyt, kuonon tulee vielä vahvistua. Hieman kookkaat korvat. Hyvä ylälinja. Häntä kiertyy turhan paljon. Erinomainen takaosa. Eturinta ja rungon tilavuus vielä puutteellisia. Esiintyy ja liikkuu hienosti."
JUN-EH

Palosaari tuli ennen nauhan ojentamista kättelemään ja sanoi vielä Telman ääriviivojen, turkin ja liikkeiden olevan erinomaisia, kaikkea vain tarvitaan lisää. Annetaan siis pirpanalle aikaa kasvaa, ja katsellaan sitten taas uusiksi Virossa helmikuussa. Sen jälkeen kenties taas taukoillaan hetki.
Aika näyttää mihin Tulpertti tosta kehittyy (:

Se tunne kun löytää kuvansa koirakuvista.

Mennäänhän jo messariin?

2011-12-01T17:18:00.001+02:00

Jänskättää... Ja pirusti! Huomenna suunta olisi jo messukeskukseen tsemppaamaan Satua ja Roosaa, sekä tietysi Annia Best of The Best-kisassa, joka on siis tämä piirinmestareille järkätty kutsukilpailu. Siitä sitten Tarjalle yöksi ja Rutu pääsee Maurin ja Leevin seuraksi. Saas nähdä kuinka meidän käy :D

Ainakin Telma tekee kaikkensa, jottei me äidin kanssa edustettais. Jokin päivä sitten se oli repinyt päreiksi puuterihuiskun tai semmosen ja tänään oli säpäleinä se pienenpi suoristusrauta ♥ Näin meillä siis valmistaudutaan kehäilemään, kuis teillä?

Sylillinen ilosta itkemistä ja ripaus ärräpäitä.

2011-11-27T22:16:00.000+02:00

Nunu kehäilee.
© Katriina M

Jyväskylä KV koettu ja kotiintuomisena superhyviä, semihyviä ja "ärsyttäää!"-fiiliksiä. Kaikkea sitä mahtuukin yhteen viikonloppuun, kun oikein yritetään täysillä. Mutta kehäilijöinä minä ja Iines. Nunulla kaksi rotukehää ja mulla kaksi JH-kehää. Ja olipa Roosakin mukana lainakoirana, ja kisailimpa sillä sitten itsekkin sunnuntaina.

Heti aamusta oli Iineksen vuoro sanoa heipat pitkään jatkuneelle näyttelytauolle ja marssia kehään. Into oli tapauksella huipussaan, mutta liikkeessä ei juuri edelle lähdetty. Treenatakkaan en sitä pystynyt, kun ruuhka käytävillä oli niin mieletön ettei siellä pahemmin palloa heitelty. Silti liikkeeseen tuli vähän sitä etsittyä draivia, mikä oli ihan positiivista! Pariin otteeseen piti vaan Nuun sieraimet sulkea kun alkoi vetämään henkeä nenän kautta. Ennen ei oo tätä tullut, menee varmaan tän uuden hihnakäytöksen piikkiin. Norfolkit tuomaroi saksalainen Martha Heine ja Iines oli ainoa valioluokan narttu, kun folkkeja yhteensä oli ilmoitettuna 8 kappaletta.

Iineksen arvostelu:
"3 years old champion. Correct on type. Good head, eyes and ears. Typical expression. Paralled in front and behind. Good body proportions. Well angulated. In general good mover."
VAL-ERI VAK1 SA PN3

Arvostelusta ei oikein muute negatiivista löyty kun tuo yleensä sana liikkeiden osalta. Näyttelytauolta paluu tapahtui siis semihyvissä fiiliksissä, ja meidän CACIB jahti jatkuu. Iines lähteekin Sannan kanssa Pietariin messarin jälkeen ja edessä olisi vielä oman porukan kesken tehty Viron reissu. Jänskää päästä itekkin ulkomaille näyttelyihin, vaikka ei tarvitsekkaan mennä kuin meren yli!

Satu ja Roosa PM-kisassa
© Jutta S

Pian rotukehän jälkeen kiiruhdin Satun ja Roosan kanssa JH-kehän laidalle missä pieni kaljukaisa pääsi jälleen pätemään piilevillä "samojedikyvyillää" piirinmestaruus mittelöihin. Tressasin itse taas kehää aivan vietävästi, etenkin koska Satulla oli vielä viimeinen vuosi ja viimeinen mahdollisuus napata piirinmestaruus takataskuun. Opetussessio jäi taas lyhyeksi ja Roosa ei todellakaan ollut helpoimmalla tuulellaan, koska mummolla oli virtaa enemmän kuin laki salli. Olihan se sentään joutunut kuuntelemaan folkkikehän menoa häkistä. Ja sehän oli maailmanloppu tolle koiralle. Kehä meni kuitenkin hyvin, ja Satu kertoi myös yksilöarvostelun sujuneen hienosti.
Vaihtokoirana Roosa meni nuoremmalle tytölle, joka alkoi asettelemaan Roosaa maasta. Koska koirasta näki ettei se nauttinut tilanteesta, kävi äiti huikkasemassa tytölle kehän laidalta että seisottaisi Roon vapaasti. Jäi parempi fiilis kehästä koiralle ja varmaan myöskin kyseiselle kilpailijalle :)

Pieni hihkumiskohtaus pääsi ilmoille kun Satu pääsi kolmen parhaan joukkoon, joiden kesken mittelö käytäisiin isossa kehässä. Kieltämättä ajatus Rutusta tallustamassa virtaa täynnä sillä sinisellä matolla tuntui huvittavalta, mutta sormet ja varpaat pystyssä jäätiin kyseistä koitosta odottelemaan!

Nuorempien kehän ajan ehdittiin vetämään henkeä ja pohtimaan kisakoiraa. Roosan olin luvannut Vilmalle ja itse päädyin kisaamaan Iineksellä, koska tuomari Fredrik Nilsson Ruotsista tuntui pitävän iloisista koirista, kerran Roosa ja Satu olivat niin pitkälle päässeet PM-kisassa (:

Vilma ja Roosa
© tipsuttajat.galleria.fi

Pian tuli kuitenkin vanhempien aika. Kehän alku oli aikas kaoottinen. Kehäsihteerit eivät tuntuneet yhtä positiivista poikkeusta lukuunottamatta tekevän vieläkään oikein mitään ja tuomari tarkisti olivatko kaikki paikalla ja huuteli puuttuvia kisaajia kehään. Lisäksi tuomarin tahtoessa junnut numerojärjestykseen kehäsihteerit väittivät toista ja yhden jos toisen pinna alkoi kiristyä, mukaanlukien minun. Kyllähän se kehä läpi saatiin, mutta kaikilta osin ei kovin kunniakkaasti. Siinä sitä vieressä seurailin kun tuomari keskustelee kehäsihteerien kanssa niin, että numeroiden kanssa tarvittiin tulkkia.. No, ainahan ei voi onnistaa. Hatun nosto siis tuomari Fredrik Nilssonille, joka tuomaroi, piristi ja vielä pyörittikin hyvin kehää, jossa sai välillä silmät suurina seurailla osan kehäsihteereistä toimintaa.

Handleria naurattaa
© minttusuklaa.kuvat.fi

Kehä lähti kuitenkin käyntiin. Vilmalla ja jo suurimmat energiansa purkaneen Roosan yhteistyö näytti sujuvan varsin mukavasti ja Iineskin oli mukavalla tuulella esiintymisen suhteen, vaikka edelle ei lähdetty vieläkään. Yksilöarvostelussa taidettiin teetättää kolmio ja L, oliko vielä edestakaisinkin. Kuitenkin sekä minä ja Iines, että Vilma ja Roosa päästiin 15 parhaan joukkoon. Jatkoon päässeillä teetätettiin pikku i, mitä en ennen ollutkaan väsertänyt, mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Iines taisi olla lopun seisotuksessa vähän ihme linjassa tuomariin nähden, mutta muuten homma meni kivasti (:
Viittä parasta valittaessa meidän kisa päättyi, mutta oon Nuunuusta tosi ylpeä! Samalla käteltiin pois myös Roosa ja Vilma. Omassa palautteessani Nilsson olisi halunnut koiran olevan vielä iloisempi, Vilman tiputus johtui vain siitä, että karsintoja oli pakko tehdä. Eli varsin onnistunut junnukisa tämäkin, sillä ilmottautuneita vanhemmissa oli kuitenkin se lähes 50 (:

Sitten saatiinkin taas hengailla ja venailla, kun jäätiin odottelemaan isoja kehiä ja PM-kisaa. Jänskätti hirmusti, koska Roosa ei ennen oo ollu semmosessa isossa kehässä mikä Jyväskylässä on. Olihan se ryhmäkehässä Kuopiossa, mutta ulkona se on kuitenkin niin eri juttu, kun musiikki kuuluu kovempaa, valot on erilaiset ja kaikenmoista. Eihän Rutu hyvien hermojensa takia tuppaa hätkähtelemään mistään, mutta kyllä mä kaikki kauhukuvat kelasin päässäni läpi. Ja sitten kun porukka kuulutettiin valmistautumaan niin mää juoksin pää punaisena etsimässä Satua. Mutta Satu löytyi ja kehäkin pääsi alkamaan. Ja sitä alkua saatiinkin venata vähän reilu tunti. No, ainakin mun hengitys tasaantui.

Varoitus: seuraava kappale sisältää hyvin sekavaa selostusta!
Ja voi niitä sydämentykytyksiä kun toi finaalikolmikko asteli kehään. Ensin sieltä juoksee sisään leonbergi handlereineen, sitten Vilma Viitasalo snautserin kanssa ja kolmantena tallustaa meidän Roosa ja Satu suureen siniseen kehään. Katsomosta kuului useempikin "awwww"-ääni ja naureskelua kaiken se taputtelun alta. Rutu oli selvästikkin virkeänä tunnin odottelusta huolimatta ja tallusteli ylpeänä häntä heiluen. Seisotuksissakin häntä vispasi kuin viimeistä päivää ja oon todellakin sitä mieltä, että toi koira parka luuli kaikkien katsovan vain itseään ja taputtavan vain itselleen, onhan se nyt suuri ja mahtava norfolkki! Tuomarin pyöriessä handlereiden ympäri Rutu veteli taas omaa pyörimisshowtaan, mutta meni kyllä niin äärimmäisen nätisti kolmion Satun kanssa ♥ Kolmanneksi sijoitettiin tyttö leonbergin kanssa ja tämä superkaksikko Vilma ja Satu laitettiin vielä kiertämään ympäri. Mulla oli itku jo kurkussa ja pompin penkissäni ihan hirmuisesti. Kun voittajaruusuke iskettiin Satun käteen kiljasin varmaan koviten mitä koskaan ryhmäkehissä ja pomppasin äitin kaulaan parkumaan. Kyllä ne kaikki muutkin vieressä olleet joutuivat kokemaan mun itkuparku "jjiiiiiiiii ne voitti!!"- kohtauksen mutta oli niin mahtavaa♥ Äitin jäädessä penkille pyyhkimään silmäkulmia mä ammuin keskelle kehää onnittelemaan ja tapittamaan kuvaussessiota ja kantamaan palkintoja. Paula Heikkinen-Lehkonenkin kävi ottamassa palkintokuvaa ja sanoikin varsin osuvasti: "Pysäyttäkää nyt sen häntä." :D
Mun propelliporsas ja mahtihandleri! Tää tiimi taitaa kisata vielä kerran yhdessä, can't wait ♥
"Sekava selostus"-varoitus päättyy.

Satu ja Roosa PM1!!
© Salla Kuikka

Sitten tiedossa oli kunnon maratooni ryhmäkehiä kun katottiin kaikki aivan BIS-kehään asti. Huimasti hienoja koiria ja kasvattajaryhmiä, oli siistiä vaikka persukset puutukin (:

Sunnuntain JH-kehästä
© Noora R

Sitten sunnuntaihin. Kehät meni täydellisesti päällekkäin. Siirsin omaa vuoroanikin aikaisempaan ryhmään jotta olisin ehtinyt viemään Nunun kehään, mutta eipäs onnistunut. Junior Handler tuomarina ollut Vesa Lehtonen kyllä otti porukkaa hyvin kehään rotukehäsyistä, ja luultavasti olisin voinut Iineksen käydä esittämässä, mutta tuota liukuvuutta en tiedostanut niin äiti sitten esitti Iineksen Itävaltalaisen Andreas Schemelin kehässä. Jälleen Iines oli ainoa valioluokan narttu ja norfolkkeja oli ilmoitettu 7 kappaletta.

Iineksen arvostelu:
"Shapely black&tan of good size, cobby, good skull, lacking stop. Well carried ears, dark eye. Strong well-boned front, frim back, good tailset, strong well muscled hindquarters, descent coat. Sufficiently well presented, shows well"
VAL-ERI VAK1 SA PN2 VARACACIB

Ei siis tärpännyt vieläkään, mutta jahti jatkuu!

Junior Handlerin SM-osakilpailussa tosiaan tuomarina oli Vesa Lehtonen ja pienen pohdinnan jälkeen kisakoiraksi päätyi Roosa. Toisena vaihtoehtona olisi ollut blogissa vilahdellut lk. kääpiömäyräkoira Tempi, mutta jotenkin tuntui luontevammalta hipsiä kehään oman Ruutelin kanssa. Alkuarvostelut menivät kivasti, liikkeet kanssa, etenkin kun Roosalle saa niin hauskasti annettua hihnaa ton snakepannan ansiosta. Tykkään kovasti!

Pöytäilyä, ryhti sanoo not.
© Viivi S

Yksilöarvostelussa musta tuntui että mokailin urakalla, vaikken sitten palautteesta päätellen mokaillutkaan. Pöydällä multa tipahti hihna kaulalta ja aloin sitä palauttemaan, milloin tietenkin päästin hännän irti. Sitten Lehtonen siirtyi katsomaan koiraa takaan jolloin siirtelin taas vähän takajalkoja (joka kuvia katsoessa onkin ollut ihan hyvä idea) ja sitten vasta otin sen hännän ylös. Liikkeinä teetetty kolmio ja edes takaisin meni tosi kivasti, en kokenut olevani tielläkään kun hoidin hommat enimmäkseen kädenvaihdoilla. Niin hyvin en oon kyseisiä liikkeitä varmaan tehnytkään. Loppuseisotuksessa Vesa katsoi koiraa melko pitkään kunnes otti askeleen tullakseen katsomaan etuosaa. Pöyrähdin ehkä vähän liiankin ripeästi pois alta, ainakin omasta mielestäni. Mutta pääpiirteittäin meni tosi kivasti :)
Kaikkien ryhmien mentyä läpi napsittiin jatkoon porukkaa ja me päästiin siihen herrasväkeen. Muistaakseni porukan kesken teetätettiin edestakaisin + saatiin monen monta kertaa mennä ympäri, joko yksin jonon perään tai yhdessä. Myös aika pitkiä seisotusrupeamia tuli, milloin Roon häntä alkoi laskea. Heti kun sai taas vähän ravailla oli hännälläkin paljon kivempaa. Porukkaa tiputeltiin tasasin välein ja vähän kokoajan odottelin sitä kättelyä vaikka kehästä hyvä fiilis olikin. Ja kummastukseksi oltiin yli 40 vanhemman joukosta sijoilla, kun viisi parasta olivat enään kehässä. Ruusuke ojennettiin käteen vitoselle, sitten neloselle ja mulle tuli jo toisen sydämentykytykset viikonlopun sisään. Pariin kertaan vedin henkeä kun lähdettiin vielä kolmen kärjen kanssa matkaan.

Vastavalo ruipeloittaa.
© Satu-Maria N

Se oli huimaa kun kaverit taputti ja hihku ohi kävellessä kannustuksia, kiitos tuhannesti niistä ♥ Noi ns. tykytystunteet on kuitenkin suuri syy siihen miks tätä lajia tulee porskutettua vielä sen yhden kisan verran.
Sijoitukseksi varmistui kolmas ja oon niin fiiliksissä! Rutu toimi kivasti ja tollasen Roosan tehoviikonlopun jälkeen on hienoa suunnata messariin, kun voi luottaa ton koiran jaksavan sen pidemmänkin junnukehän. Lehtoselta saadun palautteen mukaan kolmen kärki olisi voinut olla missä järjestyksessä vaan ja mun rauhallinen esittäminen oli miellyttänyt. Vesa nimittäin jäi melko pitkäksikin aikaa katsomaan koiraa ja jotkin handlerit olivat hänen sanojensa mukaan alkaneet sitten säätämään jotakin jalkaa johonkin, vaikka koira oli seissyt ihan hyvin. Musta on vaan henk. koht. hirveen kiva kuulla et handlaan rauhallisesti. Omasta mielestäni kun aina sählään liikaa :D

Kiitoksia taas mahtavasta viikonlopusta! Etenkin Kassu, Julle ja Milla kun sain tunkea teidän hotellihuoneeseen nukkumaan ja kiitoksen tietty myös Gringos Locosin porukalle! (;

Nyt sitten vaan venataan messaria. Yhden osarin lisäksi ohjelmassa Telman ensimmäiset viralliset ja kenties jotain handlattavaa. Jänskättää!

Tepander tahtoo kanssa!

2011-11-25T23:20:00.001+02:00

Kaksi pikkumonsteria valtasi sängyn..

Nyt on jääny agitreeneistä postaus vähemmälle, eilinen valkku Roosan kanssa meni kuitenkin hyvin, kuten noi valkut treenit on viimeaikoina muutenkin menny (: Koutsina oli Annika ja tehtiin alkuun kivaa pikkutreeniä, joka joskin sisälsi mun osalta aika rumaa takaakiertoon työntelyä. Koira kuitenkin toimi irtoomistreenissä ja silloin kun osasin osoittaa sen putken tarpeeks selkeesti, niin sinnehän mentiin!

.. kirjaimellisesti

Mutta tänään mopoautolla pääsi päristelemään Tepa ja suuntahan oli Lempäälä! Käytiin treenaamassa Alessan ja Saran kanssa. Telman treenit koostui superpalkatuista suorista putkista, hypystä namikupilla ja takaakierroista. Heti kun Tem tajusi lyhyeksi rytätystä putkesta läpi pinkomisen tarkoittavan nakkia, esteestä tuli supersiisti juttu! Vielä kun mentiin putkea loppuun suorana ja lähes täysmittaisena, ei naisenalku näyttänyt minkäänmoisia epäröinninmerkkejä. Jonkinmoinen lähetyskin alkoi jo sujua! Hypyn hakeminen luonnistui paremmin kun Alessa otti namikupin käyttöön. Tää ehkäisi myös sitä, etten alkanut hidastamaan Telmaa. Jotenkin kummasti onnistuin siinä jo suoralla putkellakin. Takaakiertojen ajatuskin pikkuhiljaa hahmottui, tosin Telma vaikutti aina kovin miettiväiseltä siivekettä kiertäessään. Mutta tästä se lähtee!

Jyväskylän näyttelyn blogipostaus on muuten tulossa, mutta siitä tuntuu tulevan vaan aikamoinen pommi.. Mutta tulossa on jos sitä ollaan ihmetelty (: Mutta me painutaan nyt Tepanderin kanssa muumilakanoihin nukkumaan. Öitä ja hyviä viikonloppuja! Rentoutukaa tai repikää kunnon tuloksia jos on sellaiseen tilaisuus. Me luvataan löffäillä (;

Blogi joulupuvussa.

2011-11-23T19:21:00.001+02:00

Ennen ei oo ollu "Nyt on pakko saada joulu-ulkoasu ilmoille"-fiilistä, mutta kaikenlaista toi armottoman pitkä ja pimeä mutakeli saa aikaseksi. Tässä kökkösessä säässä kun tahtoo saada joulun näkymään edes jossain! Ja nythän se näkyy blogissa, sekä tietokoneen taustakuvalla. Mutta olis kiva kuulla kommenttia tästä joululookista, eli kommenttilootaan selkeää tai vähemmän selkeää kommenttia, olisin toodella happy! (:
Tahtosin vaan nähdä sitä lunta ja ottaa vielä talvikuvia ennen Thaimaaseen lähtöä. Inhoon tätä mutavelliä. Jos tää märkä ja pimee aika kestää näin kauan, niin kauhulla odottaen loskan litinän ajanjaksoa.. Että jos ei oo lunta kun palaan takaisin niin revin peliverkkarit!

Karloon Big In Beverly "Fanni"

Jotta ei vedettäisi aivan asian vierestä, niin julkaistaan kuvatusta Fannista, joka käväisi meillä trimmissä ja kuvattavana NN-nuortenkoirienkatselmuksen luokkavoittonsa johdosta. Onhan se neiti näppärän näköinen, katsellaan mihin kehiin sitä veisi alkuvuodesta kun turkkia tulisi (:

Michael Bublé - White Christmas

Muoriutuminen ♥

2011-11-21T16:03:00.000+02:00

Pikku-Kerttu

Tälläinen pikainen meidän teamia sivuava, mutta hirmuisen ihana uutinen! Rutusta nimittäin tuli nyt muori, koska A-pentueen Karloon Almosa "Kerttu" sai nyt maanantaiaamuna kolme punaista poikaa ja yhden punaisen tytön ♥

Aika viilettää niin hurjan nopeasti! Juurihan nuo A-pennut painelivat meillä pitkin kämppää, nyt on kuitenkin jo taas yksi sukupolvi pupsahtanut lisää. Mutta näinhän se menee ja team Karloon toivottaa huisisti onnea Kertulle ja kumppaneille, eli team Kipinämielelle! ♥

Nää hetket kuvissa ainaki tulee muistuu.

2011-11-13T23:07:00.001+02:00

Heti ensiksi taas paljon paljastava kuva ryhmäkehästä, viksu veto!
© Sanna E

Lauantai aamuna oli jälleen nokka kohti näyttelyitä. Tälläkertaa autolla päästeltiin Helsinkiin, ihan oikein Messukeskukseen, jossa Telma pääsi viimeistä kertaa mittelöimään pennuissa. Kyseessähän oli lemmikkimessujen yhteydessä järjestettävä Best-In Puppy Show. Ja paikkahan oli parasta treeniä joulukuun voittajanäyttelyitä ajatelle, vaikka silloin hulina tuleekin olemaan vallan eri luokkaa (:

ROP-pentu
© Sini O

Rotukehässä tuomarina oli Saija Juutilainen, jonka nimi on tälläkin sivustolla vilahtanut mm. Kuopion Junior Handler kehän yhteydessä. Norfolkkeja oli ilmoitettuna kaksi, toinen oli noin Telman ikäinen bläkkäriuros, joka nappasi itselleen KPn. Oman vuoron tullessa taas pieni jännitys päällä, kun Telman kanssa ei oikein osaa sanoa kuinka se esiintyminen tänään sujuu. Pikkuplikka liikkui kuitenkin hienolla asenteella ja seisoikin edukseen. Pöytäkäytöksessäkään ei pikkuneidillä ollut moitittavaa, antoi räplätä ja katsoa suuhun ilman rimpuiluita. Minä se ongelma enemmänkin olin, kun en osannut päättää miten sitä hihnaa nyt kannattaisi pitää, vai pitääkkö ollenkaan. Päästin pannan löysäksi, hihna niskan taa ja leuasta kiinni. Hyvä oli, ja tällä mennään jatkossakin!

Telman arvostelu:
"8kk. Hyvin kaunis narttupentu. Erino. linjat, runko ja kulmaukset. Tiiviit käpälät. Narttumainen pää, vielä hieman pyöreä kallo. Hienot korvat. Oikea purenta. Hyvä ylälinja. Häntä voisi olla suorempi. Erino. liikemalli. Oikea, lupaava karvapeite. Hieno luonne."
PEN7-9kk sij.1 KP PNP1 ROP-pentu

Telma oli mahtava! Juutilainen kehui vielä pöydällä erityisesti Telman etukulmauksia ja leperteli pikkuneidille muutenkin kiitettävästi. Siksi Tepanderilla olikin niin kivaa että toinen korva vähän "lenteli", mutta eipä tuo tuntunut haittaavan, kun hyvin ne kuitenkin asettuivat takaisin. ROP-kehän liike hoidetiin taas Tepan "olen hienoin pikkutyttö!"-asenteella, ja punainen ruusuke sieltä tuli ROP-pennun merkiksi. Huikeeta ♥ Poseerauksessa Teepasta olisi ollut paljon hauskempaa mennä moikkaan sitä vastapäätä seisovaa poikaa, mutta aikas edustavan potretin meidän neidistä näköjään sai, mitä nyt panta näyttää tökköseltä ja etutassujen karvat hörsöttää. Mutta mitäs siitä, arvostelu oli mahtava, Tepan fiilis oli mahtava, joten ei muuta kun venailemaan junnuja ja ryhmäkehiä. Hyvin se aika menikin, esimerkiksi syödessä hirmuisen hyvää suklaa-vadelmakakkua! Kannattaa maksaa messuhinta siitä, jos jotain tarvitsee vaikkapa messarissa juhlia (;

Marlon kanssa JH-kehässä
© Sanna E

Ekasta kerrasta innostuneena ja Sannin houkuttelemana kisasin junnuissa silkkiterrieriuros Marlolla, Croyance Sponsor By Curiosity. Suurensuuri kiitos Sanni että toit herran paikalle ja tietysti Terhillekkin kiitokset facebookin ja Sannin kautta tulleesta kannustuksesta ja Sannin ja Marlon majotuksesta (: ! Herra oli aivan mahtava tuttavuus ja tapauksen kanssa oli ilo kisata. Silti tunnen olevani niin solmussa silloin, kun kehässä on mun ja koiran lisäksi harja. Silloin kun harjailun tarvetta ei ollut, harjailin, ja silloin kun olisi ehkä jotain pitänyt tehdä, niin oli mukamas hirveä kiire etiäppäin, eikä sitä sitten ehtinyt. Niin että hengitä hyvä ihminen.

Mutta itse kehään. Tuomarina toimi Maija Mäkinen, ja junnuja vanhemmissa 20. Porukka kävi ensiseisotusten jälkeen yksilöarvosteluissa ja voi tyhmä mun mokia taas. Jos mulla on ongelma harjan kanssa, niin on myös alahampaiden ja tiukkojen huulten kanssa. Tai mulle huulet on tiukat, vaikkeivat ne periaatteessa edes ole tiukat, noilla omilla koirilla kun sen huulen voi venyttää ties mihin uusiin ulottuvuuksiin. Nakkisormetkin puskivat tielle, eli yhteenvetona, hampaiden näyttö ei aivan onnistunut. Oli kuitenkin hienoa saada tuomarilta palaute saman tien. "Nyt en kyllä näe mitään muuta kun sun sormet." Liikkeet menivät kuitenkin ihan kivasti, karvat olisin voinut harjata ojennukseen paremmin ennen liikettä ja ehkä hyödyntää mattoja enemmän, mutta oon ihan tyytyväinen (:

Mutta viimeisiä yksilöarvosteluja viedessä alkoi mun kriisi. Meinaan kokoomakehää alettiin kuuluttaa, eikä siinä kauaa nokka tuhissut kun oli jo kolmosryhmän vuoro. Mun päässä surras päätökset kehän keskeyttämisestä ja siitä, että joku muu esittää Telman ja sit sinkasen sinne. Tessa lähti onneksi Tepanderin kanssa kokoomakehälle, ja lupasi jäädä porukan hännille, että ehtisin vielä kokoomakehänkin pöytäarvosteluun. Ryhmän tuomaroi Veli-Pekka Kumpumäki, jolla ei tainnut olla lainkaan pärriereitä tuomaroitavana. No, junnukehällä jatkopaikkaa ei ymmärrettävästi irronnut, koska keskittymiseni oli enemmänkin siellä kokoomakehässä, ja kerrankin olin onnellinen siitä, että heti lennettiin pihalle. Marlo oli kuitenkin huippu tuttavuus, harmi ettei yhteistä kisaa ehdi järkkääntyä, olisi meinaan ollut mahtava päästä silkkeilemään ukkelin kanssa uudelleen ♥

Tepanderin liikettä rotukehästä♥
© Nea F

Sinkaisin siis vauhdilla kokoomaan ja ehdin menemään Tepanderin kanssa koko jutun. Osasyyni ehtimiseen oli varmasi Kumpumäen "ilmestymättömyys" kun häntä jo soiteltiinkin ilmestymään paikalle. Teps kaikesta handlerihässäkästä hämääntyneenä kuitenkin esiintyi pöydällä mallikkaasti ja liikkui sitäkin paremmin. Sitten vaan odottelemaan esiinmarssia ryhmäkehään norwichin jalanjäljissä..
Ja mitä hullua siellä ryhmässä tapahtuikaan ♥ Kun Vellu otti koiria jatkoon, hän osoitti meitä! Pikkiriikkistä Tepanderia ja varmaan vieläkin sinkaisusta hengästynyttä esittäjän mokomaa. Telmakin näytti kovin tyytyväiseltä kun kehuja hihkuen lähdettiin seitsemän parhaan joukkoon yli 20 koiraa sisältävästä terrieriryhmästä. Kuinka ylpeä mä tosta pirpanasta voinkaan olla! Äitikin hymyili kehänlaidalla kuin Hangon keksi ja peukutti pikkasen jännittyneen näköisenä :D Seitsemän parasta vielä liikutettiin edestakaisin, kunnes joukko karsittiin neljään. Tässä vaiheessa meidän matka päättyi, mutta huomasi jo reissurasituksen painavan kakaraa. Ja onhan se huimaa, että oma piäni folkkimus pääsee noinkin pitkälle! Tästä on hyvä jatkaa kohti virallisia koitoksia ja depyyttiä messarissa! Huih!

Kiitoksia kaikille taas mukavasta näyttely- ja messupäivästä! Viikonloppuna tuleekin taas nähtyä koiraporukkaa, kun on ohjelmassa Jyväskylän KV-näyttelyt. Iineskin pääsee pitkästä aikaa tohkeilemaan kehään ja itellä on ohjelmassa sen lisäksi kahdet junnut. Ai jänskättääkö? Kyllä!

Portugeesikaveria kiusimassa.

2011-11-07T15:31:00.000+02:00

Nunnero rakastui kanafileisiin
© Katriina M

Kassu keksi viime torstaina, vai oliko sittenkin keskiviikkona, muikean ajatuksen, josko pomppisin Nokialle visiitille yhden tai kahden norfolkkieläimen kanssa ja poikettaisiin sitten lauantaina mätsärissä Äetsässä. Suunnitelma päätettiin toteuttaa, niinpä pakkasin kamat ja Iineksen autoon perjantaina koulun jälkeen ja vähän vajaa tunnin automatka pääsi alkamaan. Nunu oli taas vähän sitä mietä että mopoauto on hyihyihyi kun se pärisee ja rysäyttelee kaivonkansien päältä, mutta yllättävän rennosti bläkkäri matkan otti.
... Ehkä siksi että se sai matkustaa penkillä. No, kuitenkin.

Kassulla perjantai alkoikin sitten vähän extrememäisissä tunnelmissa, kun sain tehtyä Iineksen esittämisestäkin vaarallisen lajin. Nunua on tässä viimeisen viikon aikana siis opetettu kulkemaan hihnassa edellä, ja tennispallon viskely koeviikon lomassa on kieltämättä tuottanut tulosta. Joskus vähän liiankin innosta tärisevää tulosta. Niinpä sain hankittua polveeni oikein muikean reiän ja housuistani polven auki, kun palkkasin Iineksen liikkeen jälkeen. Tossun alle osui sopivasti irtohiekkaa kun Nuu pinkaisi lyhyessä näyttelyhihnassaan menemään ja sitten muks. Kuten kuitenkin yleensäkkin, haava näytti pahemmalta mitä oli, mutta koko viikonlopun ja näköjään vähän ylikin oon kirvistellyt ton ruven ja laastareiden kanssa. Ne kiristää niin hiivastisti ja se ei tunnu kivalta kun rupi repee auki. No, on sitä pahempaakin koettu, joten irvistellen jutuissa eteenpäin. Loppuilta meni iltapälinälenkin lisäksi leffaillessa ja saunoessa. Meidän saunojalauman "heikoinlenkki" uskaltautui ylälauteille lähes koko ajaksi. Melkoinen suoritus Iinekseltä!

Iines liikkeessä.
© Katriina M

Lauantai aamuna saatiin nukkua melko pitkään, sillä kerrankin mätsärinjärjestäjät olivat miettineet meitä aamu-unisia♥ Perille päästiin kuitenkin vähän viimetingassa, kun ensin kierrettiin toisen Äetsäläisen koulun kautta. Heti huomasi että mätsi oli pikkuinen "korpikuusen kannon alla"-match show, mutta kehäjärjestelyt toimi ja fiilis oli koleasta säästä huolimatta kiva. Kyllä tämä pikkunen luokkaretkirahasto mätsäri peree sen edellisen Hakametsäkokemuksen mennen tullen! Ilmottautumisia vastaanottavat koululaisetkin hoitivat hommansa niin mainiosti! :) Ilmot meni Junior Handleriin, sekä pienten aikuisten kehään. JH-hoidettiin Kassun Jazzy-geesillä ja pieniin marssi yllätys yllätys Iines. Tuomarina molemmissa kehissä oli Sanna Joutsela.

Kehänjälkeistä seisoskelua Jazzyn kanssa.
© Katriina M

Meidän kehämme lähti käyntiin lapsi&lelukoira skaballa, josta Iines löysi elämänsä rakkauden. Kehässä eräällä pikkupojalla oli piippaava, valkoinen koira, jonka suuri ja mahtava tappaja-Iines oivalsin varmasti joksikin nistättäväksi kelpaavaksi! Siihen vielä lisäksi kaikki ne hiekkakentällä pyörivät karvatupsut ja lehdet, niin avot, siinä oli Kassulle hankala ja keskittymätön JH-koira valmiina. Hienosti Katriina kuitenkin hallitsi hermonsa himoveturi Iineksen kanssa, samalla kun itse sain kisata (... niin vaiko riehua) ihanaisen Jazzynatsin kanssa ♥ Vapaana seisominen kävi portugeesirouvalle välillä tylsäksi, joten asetellen mentiin suurin osa ajasta. Liikkeinä teetettiin yhdessä ympäri, ilman että juoksujärjestystä meidän kolmen kisaajan kesken mitenkään muutettiin. Ekana veteli siis saksanpaimenkoira, tokana intoili Iines ja me sitten pompittiin perässä ja ohitettiin Nuu näinä parina kertana ulkokautta. Yksilöarvostelussa, joka käytiin ihan siinä maassa vaan eli ei mitään pöytäjuttuja pikku Nunulle, teetettiin kolmio. Näiden juttujen jälkeen tuomari kysyi multa ja Kassulta voitaisiinko me koiria vaihtaa. Iines veteli mulla samaan tapaan kuten Kassullakin, ja tuntui aika hirvittävältä lähes hirttää sitä siihen hihnaan. Kahjopuppe. Iines vaihdatettiin vielä kolmannellekkin kisaajalle, kaikkien kanssa pyydettiin muistaakseni ympäri.
Vielä kerran tuomari pisti porukan liikkeelle teettämällä T:n. Omani tuntui menevän siltä osin päin prinkkalaa että toinen sivu oli paljon toista pidempi ja en tainnut tuomaria kohti lähteä ihan siitä samasta pointista kun mistä sivut aloitin. Kuitenkin, voitto tuli! Perusteluina paras kontakti koiraan, mutta kyllähän mulla oli joukon helpoin koira, sillä Iines oli kehässä kaikkea muuta kuin yhteistyökykyisellä tuulella. Kassu tuli kuitenkin Nuunuulla hienosti toiseksi ja sai kehuja esittämisestään. Folkusti oli kuitenkin petrannut loppua kohden, eli hyväksi folkkitreeniksi osoittautui tämä kehä. Kiitos vielä Kassu portugeesikoulusta ja koiran lainasta! Rouva oli huippu♥

Syynissä.
© Katriina M

Parikehään mennessä Iines alkoi jo pikkuhiljaa keskittyä, etenkin kun kassista löytyi Seinäjoelta voitetut kuivat kanafileet. Niitä mussutellessa kehänlaidalla alkoi kiinnostus pikkuhiljaa löytymään ja liikkeesäkin loppui suurimmaksi osaksi se ylimääräinen ryntäily ja säntäily. Yllätykseksenikin käteen iskettiin punainen nauha. Koska oltiin viimeissä parissa, niin sinkauduttiin sitten sinisten venailun jälkeen takaisin kehään. Siellä Iines jaksoi yhä yllättää kirien viiden parhaan joukkoon ja keskittyen kokoajan vain paremmin. Kasassahan se seisoi, mutta tämäkin juttu on opittu jo korjailemaan. Tuomarin mukaan hankalan päätöksen jälkeen meidät tultiin kättelemään ulos, mutta Iines oli etevä ♥ Kelpaa lähteä Jyväskylään, sillä siellä luulisi hölmöläisen keskittyvänkin jonkinverran paremmin kun lehdet ja karvat ei tuppaa noissa halleissa ihan yhtä riehakkaasti pomppimaan.

Kassu ja Nunu sunnuntaina kuvauksen kohteina

Jazzy kuitenkin otti mätsäristä irti kaiken mitä lähti. Kun geesi toimi meikäläisellä JHn voittokoirana, niin musta geesiläinen meni ja voitti isojen punaisten kehän ja vielä koko BIS-kehän! Bailabaila! Palkinnot oli tommoseksi pikkumätsäriksi hyvät ja pantahan napattiin lahjakortilla jo heti mukaan, Nazzin valiopanta (;
Näitten häppeninkien jälkeen käväistiin pizzalla ja soittelin vielä äitillekkin etten vielä kyllä lähde himaan, niinpä mauto suuntasi Pälkänelle vasta sunnuntaina. Sitä ennen ehdittiin vuokrata vielä toinenkin leffa, hölöttää maailman turhimmistakin asioista, muokata kuvia ja tykkäillä facebookissa. Kuitenkin viikonloppu oli mahtava, kiitos siis Kassulle ja populoille!
... Ja Jazzylle spessukiitos armottomasta portugeesikuumesta... Se jos mikä ei ole hyvä juttu :D

pst. tuonne sivuun ilmestyi banneri äidin, ehkä tulevaisuudessa munkin, kennelnimen kotisivuille, visitoikaa toki (:

Team leppoisat ja aavistuksen kuolaavat esittäytyy!

2011-11-01T11:11:00.000+02:00

Seinäjoki KV oli siis ohjelmassa viime viikonloppuna ja seura oli mahtavaa! Sadun kyydillä pääsin näyttelypaikalle heti aamusta, ja pohdittiin koiravaihtoehtoa suunnitellulle bernille jo automatkalla. Ilmoille lensi ajatus nöffistä, jos vain olisi sopiva koira paikanpäällä. Kun bernikehän laitaan saatiin kamat laitettua niin sieltähän löytyi Satun miettimä nöffineiti Veena, Goldbear's Eloveena Girl, jonka kanssa sitten lähdettiin pihalle treenaamaan. Treeni tulikin tarpeeseen, sillä koskaan ennen ei ole mulla ollut hihnan päässä mitään nöffin tyyppistäkään koiraa. Silti ihastuin Veenaan saman tien ♥ Neiti oli niin avoin ja ruokaa rakastava tyyppi, jonka häntäkin tuppasi heilumaan, vallan valloittava tapaus. Sitten vaan jänniteltiin etteivät kehät mene päällekkäin, mutta onneksi newfounlandinkoirat olivat JH-kehän viereisessä kehässä, eli hätätapauksessa vaihdot olisivat sujuneet varsin sutjakkaasti.

Pidettiin letkeesti kivaa!
© Heidi T

Vanhempia junnuja oli ilmoitettuna 31 ja tuomarina piti olla suomalainen Saara Sampakoski. Aamun ensimmäinen hälinä tulikin siitä, kun Saaran kuulutettiin olevan poissa, eikä kukaan tiennyt kuka tuomari olisi tulossa osaria tuomaroimaan. Käytiin sitten Jonnan kanssa kysymässä asiaa toimistolta ja tuomariksi paljastui edellisenä päivänä terriereitä tuomaroinut Jasna Matejcic, Kroatiasta. PM-kisa alkoi kuitenkin kutakuinkin aikataulussa tuomarinmuutoksesta huolimatta, mistä pontsit näyttelynjärjestäjille! Tuommoisessa tilanteessa jos leviäisi pakka niin huhhuh, junnuilla voisi olla lievät paniikit.

Siirrytään sitten itse kehän tapahtumiin. Alkukehä meni ehkä mulla vähän harjoitellessa, koska Veena siirteli jalkojaan ja tepsutteli selvästi enemmän kuin sitten loppukehästä, syynä mun toinen käsi jolla koitin pitää päätä. Kun vaihdoin kyseisen hääräilevän käden koiran eteen, ei tätä ongelmaa ollut. Pieni, vaaleanpunainen kuolapyyhe oli ahkerassa käytössä koska pidin namia pitkiäkin aikoja kädessä, jotta kontakti pysyi.

Yksilöarvostelu meni tuomarin pyörimisten ja seisotuksen osalta mielestäni kivasti, mutta liikkeitä pyytäessä Veena päätti olla totaallisen liikkumatta. Siinä sitten taas oltiin hetki kerällä ja näytettiin nakkia niin tultiinhan sieltä sitten, ja ihan ravilla ettei alettu peitsaamaan. Matejcic teetätti samantien sitten vähän enemmänki liikkeitä. Ensin ympäri, sitten kolmio ja viimeisenä vielä edestakaisin. Peitsaamaan Veena tipahti ainoastaan kolmion ensimmäisellä sivulla, vaikka neitiä vähän tuntuikin väsyttävän (:

Jatkoon päässeitä valitessa, tuomari nappasi meidät 12 parhaan joukkoon ja olin jo niin tyytyväinen. Jatkoon päässeiden kesken tuomarin ympäri kiertely jatkui. Näissä ei ollut Veenan kanssa ongelmaa ja liikkeelle lähdötkin yhdessä ympäri kiertäessä alkoivat sujua sukkelammin muutamaa "hahaa en liikukkaan"-tapausta lukuunottamatta. Lisäksi jatkoon päässeiden kesken teetettiin liikkeitä pareittain, ensin yhdessä edestakaisin, sitten yhdessä L. Ensimmäinen meni nappiin, toista jouduin hetken aikaa pohtimaan että mitenkäs se tulikaan, kun kyseistä liikettä ei koskaan ennen oo kysytty. Vähän Veena kummasteli sitä postimerkkikehän takia hyvin lyhyeksi jäänyttä L-kirjaimen lyhyttä sivua. Ehdittiin ottamaan varmaan kaksi askelta ja käännyttiin. Takana tapahtunut puolen vaihtokin onnistui näppärästi Veenan koosta huolimatta, mutta mulla oli aikaa kun en huomannut kääntyessäni, että parinamme ollella walesinspringerspanielilla oli vähän ongelmia takaisin päin kääntymisen kanssa. No, liike suoritettiin kunnialla loppuun! :D

Pian liikkeiden jälkeen tuomari karsi porukan viiteen ja me oltiin Veenan kanssa siinä sakissa! Samoin sieltä löytyi tuttuja, nimittäin Noora melkein nahkan pehkonsa kanssa (sori Noora, oli pakko ♥), Jenny nahkan kanssa sekä Tuisku villakoiralla. Porukkaa pyöritettiin ympäri ja seisotettiin, sitten meille annettiin viidennen ruusuke, mihin oon hirmu tyytyväinen♥ Kuten oon jo moneen kertaan sanonut, en mulla ollut minkäänsortin kokemusta nöffeilystä ennen tätä kehää, joten suuuret kiitokset meikäläistä seillä parkkipaikalla opettaneille, tuli todellakin tarpeeseen. Ja tietenkin kiitokset mahtavan Veenan lainasta!

Mahtavuus ei tietenkään loppunut meidän JH5-sijoitukseen, vaan JH-kehä oikein räjähti viimeisten ruusukkeiden jaossa. Tuisku sijoittui neljänneksi, Noora toiseksi ja Jenny meni ja VOITTI! Myös päivän paras kehä käytiin pikkukehässä, koska Jennyn oli mentävä junaan. Ja niinhän siinä kävi että kolmas kerta toden sanoo ja jenny sai ansaitusti paikkansa finaaliin ollen BIS Junior Handler! Kuvissa ei luojan kiitos näy kun halailen itkevän Lindan kanssa kameroiden takana ja kyllä siinä itsekkin tuli "pari" kyyneltä päästeltyä. Voitto meni niin oikeaan osoitteeseen♥

Päivän mahtavuus ei suinkaan loppunut siihen, vaan Satun kasvattama ja esittämä Basti nappasi ryhmäsijoituksen ollen RYP-3!

Kiitos kaikille mahtavasta viikonlopusta!

Kummat koirat käden päässä.

2011-10-31T22:18:00.001+02:00

Meinasin jo kirjoittaa että hihnan päässä, kunnes tajusin että kysehän olikin agilitystä, eikä niissä puuhissa kyllä hihnoilla plärätä. Eli tyhmältä kuulostamisen riskistä huolimatta vedettään tuolla otsikolla. Ja nyt mä selitän siitä kuin se olis jotenkin olennaista? Siirrytään siis oikeaan aiheeseen, joka on valkun treenit viime torstailta. Alessa toi mukanaan kivan, juoksemista ja kaikenmaailman sutinoita sisältävän radan, joka taas rataantutustumisen jälkeen muodostui päässä ensivaikutelmaa mukavammaksi tuttavuudeksi. :)

Ensimmäinen kierros vedettiin omilla hölmöläisillä, ja Roosa toimi kivalla innolla ja liikkuikin kivasti 30cm rimoilla. Ajattelin Roon mahdollisesti olevan tavallista väsähtäneenpi, kerran oltiin treenaamassa täydet treenit edellisenä keskiviikkona, jolloin oli tosiaan se 110% virtaa mittarissa. Mutta hyvä näin, aina toi yllättä ja onneksi useinmiten positiivisesti. Isoimmaksi konnankoukku paikaksi mulle ja Roosalle muodostui An alla menevä putki. R haki meinaan vimmatusi Ata ja juoksi suoraan jalkoihin ja niiden ohi sinne päästäkseen. Kun sitten melkein otti nenästä kiinni ja saattoi puoliväkisin ja jaloilla An peittäen sinne putkelle, niin onnistui sekin homma. Tosin oli melko vääntämistä. Kepien jälkeisen hypyn ohjasin ensimmäisellä kerralla päin takalistoja, toisella kerralla sitten tulikin onnistuminen ton suhteen. Kepukoiden jälkeisen putken jälkeen olevassa hyppykuviossa olin useampaankin otteeseen vähän hukassa, persjättö myöhästyi ja olo oli semmonen perinteinen whooooot? Roosan tapauksessa loppu hypyt meni kuitenkin hyvin. Välistäveto tuli taas otettua aikas varmistellen ja vedeltiin aikamoisia makkakaarteita sinne väliin.

Vaihtokoirina mulle tuli Saanan borderterrieri Beffi, sekä Annan englanninspringerspanieli Hilkka. Beffin kanssa kompastuskiveksi ilmeni sama A ja putki hässäkkä kuin Roosallakin. Kepeillä en osannut käskyttää kyllin vaativasti, ja hyppypätkällä oletin, en ohjannut ja olin jälleen persjätössä niin ulapalla ja myöhässä. Sitten kun osasin epämääräisen huitomisen sekaan ujuttaa niitä käskyjä, niin sujui ihan sukkelaan. Musta on tullut aika viheltelijä, ainakin hyppyjen käskyjen kohdalla. Ja tulipa sitä unohdettua kaiken muun keskittymisen keskellä ratakin.
Hilkka spaanieli oli niin mamman haukku, että sen kiinnostuksen eteen sai tehdä töitä, mutta oli se muutenkin niin erilaista ohjata maksia. Jotakin ihan törttöä ponnistuspaikkaa tuli vaadittua, minkä vuoksi rimat kolisi ja urakalla. Muuten oon kyllä tyytyväinen, eiköhän tän selityksen ymmärrä paremmin tosta videosta.

Videolta löytyy myös Roosan visitoinnit muiden valkkulaisten kanssa, hianosti meni mammapärryytin :) !

Hyvä boogie koko kolmikolla!

2011-10-27T18:34:00.001+03:00

Eilen oli huipputreenit! Homma pelitti jopa mun osalta kivasti ja koirat toimi kanssa oikein muikeasti. Niin, tosiaan koirat sillä olin jo jonkin aikaa kaavaillut Roosan ottamista mukaan Wilman treeneihin keinua treenaamaan. Niinhän sitä pitikin mennä pelkkää keinua viilaamaan, mutta koska oltiin Wilman kanssa Saran ja Fasu lagoton lisäksi ainoita paikkalla, pääsi Röövelikin kunnon treeniin :)

Tehtiin siis tuommoista videollakin näkyvää kivaa ratapätkää, johon sai kivasti erisortin ohjausjuttuja väännettyä. Kolmatta hyppyä tehtiin niin sylkkärillä kuin saksalaisellakin ja molemmat toimi Roosalle hyvin, kellotettuna saksalainen oli keskiarvoltaa 0,1s nopeampi. Silti sylkkärillä tuli nopeampia yksittäisaikoja. Wim toimi selkeästi paremmin saksalaisella, mutta sylkkäriä ei ole paljoa treenattukaan. Kyseistä kokeilua ei tullut myöskään kuvattua, mutta oli se aika surkuhupaisa näky.

Mutta Roosa oli mahtava ja sen into oli mahtava, aivan kuten Wilmankin. Molemmat suorittivat keppejä hyvin ja Roosa selvisi virheettää siitä kummallisesta renkaastakin. Wilman kanssa rengasta treenattiinkin enemmän. Lisäksi tehtiin Wilmalla muutama toisto A:lle. Ensin sai itse tarjota paikkaa, sitten koko estettä hihnassa. Ihan kivalta vaikutti, aika liukumista se alastulo on mutta en ihmettele noilla jaloilla :D Silti ainakin hihnan avustuksella oivat stopit ja kyllä W:llä ajatus oli mukana (:

Roosan keinutreeni taas alkoi melko vauhdikkaasti kun rouvalla oli taas kierrokset päällä kun tein ensin töitä Wilman kanssa. Folkusti painoi päähän semmosella vauhdilla ja eteen tuli äkkijarrutus ettei pöllö lentänyt yli. Niinpä seuraava toisto oli hämmennyksestä johtuen vähän varovaisempi. Alessa menikin päähän laittamaan namia ja laskemaan keinua. Eiköhän tää tästä, ei tolla koiralla kuitenkaan kammoa ole :) Saadaanpahan varmuutta! Mutta nyt suunnaksi nuorten valkku, toivotaan että sieltäkin saatais samoja jesjes fiiliksiä!

Roosa reikänaama ja sen poika.

2011-10-25T11:13:00.000+03:00

Bepanthenia päähän ja parantumaan!

Roosa se töslää ja kerkiää ja luulee olevansa niin suuri.. Viime päivityksessä kerroin Jazzyn visiitistä, niin palataanpa hetkeksi siihen. Roosahan sai nätin reiän päähänsä kiitos suuruudenhulluutensa. Tilanne mistä tuo naarmu tuli, oli luultavammin se kun Katriina heitteli harmittomasti lahoa puupökkelöä Jazzylle ja Roo luuli tuon pökkelön olevan joku mahdottoman tärkeä ja tottakai sinne portugeesin ja puukalikan väliin piti mennä kauhealla pärinämetelillä. Kerran siinä pyörähti suuri musta ja pieni punainen, mutta karjasusta lopettivat. Molemmat koirat tuntuivat vähän ihmettelevän mitä sitä äsken oikein tapahtui, oli Roosallakin kuitenkin keskeytynyt mätä sieni suussa juokseminen. Sitten Röhvä olikin vähän häpeissään olevan oloinen loppumatkan mökille, mutta kyllä se silti vielä poseeraamaan suostui. Kovanaama♥
Kyseisestä naarmusta ei missään välissä ole verta tullut ja naarmu onkin semmonen ehkä noin kulmarin kokoinen karvaton läikkä kulmakarvojen yläpuolella. Saas nähdä alkaako karva kasvamaan, vai jääkö meille sinne arpiläiskä. Mutta rotumääritelmässähän mainitaan että työskentelystä saadut arvet sallittuja. Rottahan meitä puri? (;

Hippu-Herra

Eilen meillä visitoi Roosan A-pentueen ainoa miesedustaja, nimittäin Karloon Abbeville, Hippu. Ukkeli oli oikein hyvässä karvassa selästään ja takaosastaan ainoastaan etuosa ja pää toi mieleen enemminkin leijonan :) Silti helpolla päästiin äijän trimmaamisessa ja kovin hieno herrasta tulikin. Tykkään niin tosta päästä ♥ Vaikka äijä onkin pitkärunkoinen, on se nyt petraantunut sillä rintakehä on pöyristynyt ja pituus tuntunut jonkin verran kadonneen. Vaikka ukkelissa sitä kokoa onkin, niin saattaapi olla että vara-serti herranen nähtäisiin joku päivä jossain kehässäkin, ken tietää (;

Kuka pelkää portugeesiä?

2011-10-24T21:01:00.001+03:00

No ei Nunu ainakaan! Alkukauhistelun jälkeen Iines totesi tuon toispuoleisesti karvaisen Jazzyn olevan varsin nasta kaveri. Telma oli alusta asti sitä mietä että ton vesikoiraeläimen kanssahan on siisti leikkiä kun se pääsee niin kovaa, mutta Roosa. Voihan kärttynen muori sen kanssa. Joka asiaan tuli murmur ja sitä selkeesti ärsytti kun ei tappijaloillaan pysynyt "Natsin" perässä ton rynniessä pitkin mökin pihaa. Niinhän siinä sitten kävikin että Jazzy pinkoi vimmattua kyytiä edellä ja pärinäkonsertti seurasi parhaansa mukaan perässä. No, kaikkien polvet pysyivät koossa, eikä kameroillekkaan sattunut mitään vaarallista. Vietettiin siis sään puolesta todella harmaa, mutta juttujen osalta hyvinkin värikäs päivä meidän mökin metsissä Pälkäneellä.

Liikekuvien laatu, mutta tältä se meno näytti

Katriina hipsi meille siis jo aamuselta, ainakin näin lomalaisen mittakaavassa. Bussi pysähtyi päättärilleen 10.45 mistä olin sitten tuttuun tapaani myöhässä Kassua koirineen noutamassa. Tällä kertaa perusteluna oli se, etten mää mökkitietä uskaltanut painaa kolmeekymppiä kovempaa, koska tie tuntu niin "uraiselta". Aina kun antoi vähänkin lisää kaasua niin pumps, taas oltii jossain ihan muussa kohtaa tietä kun äsken. Ehkä olis kannattanu syödä aamupala ennen lähtöä..

Ira testaili ja rakastui Katriinan objektiiviin..♥

Kassu joutui tosiaan mua pahaista muorikuskia odottamaan tovin, ja saikin seuraa päättärinä toimivan sairaalan jostakusta asukkaasta, jolla kuulemma itselläänki oli koira. Oli kuulemma muutenkin ollut varsin monipuolista seuraa koko bussimatkan, joten eipä tainnu Kangasalan hemmot hätkähdyttää. Suunnistettiin siis takaisin mökille, meikä heitti aamupalan naamaan ja sitten läksittiin kuvaamaan. Omaan kameraan törkättiin Katriinan rakkauspakkaus objektiivi Canon EF 70-200mm f/4.0L USM ja omnom rakastuin ♥ Kaikki täälläkin otetut kuvat ovat kyseisen objektiivin aikaansaamia. Ja tuo liikekuvan laatu tosiaan on mitä on, mutta oli vähän valoa enkä mä osannu oikee käyttäytyä putken kanssa :D Seuraavaksi vähän kuvavyörytystä!

Perussettiä meidän perheessä..

Kirjurityyppikin ajautui kameran toiselle puolen
© Katriina M

Roosan vilkutukseen lienee parasta lopettaa. Kuvissa on tuommoisia raivostuttavan suuria välejä, mutta koska blogger ihanainen asettelee kuvatekstilliset ja kuvatekstittömät kuvat eri kohtiin, laitoin kuvatekstin jokaiseen. Ja onhan se hienoo tehdä kuvapostaus, jossa lähes mikään kuva ei ole itse otettu :) No, ajatus on tärkein ja objektiivi oli ihana ♥

Niin paljon asiaa, mutta niin vähän kuvia

2011-10-22T16:25:00.000+03:00

Ernestiä ei jaksanut junamatka kiinnostaa.
© Katriina M

Sekasortoinen viikonloppu takana ja hengissä selvittiin! Äiti pystyi Sinikan avustuksella esittämään kaikki ilmoitetut viisi Karloon-kakaraa kehässä nuorten koirien katselmuksessa viime hetken takapakista huolimatta. Ja valmennusviikonloppukin saatiin koettua vauhdikkailla junanvaihdoilla varustettuna. Itse siis matkustin kiinan harjakoira Ernestin, virallisemmin Hundred Acres Chewbacca nimisen pojankoltiaisen kanssa, ja oli meillä junavaunussa myös folkkivahvistus, kun Iines matkusti Katriinan valmennusviikonloppu koiraksi. Kerrottakoon nyt sitten alkajaisiksi jotain valmennusviikonlopusta ja niistä junamatkoistakin tietysti.

Nuuneroinen hotelloi
© Katriina M

Perjantaina siis suoraa koulusta nousin äidin kyytiin ja lähdin tämän avustuksella raahaamaan kahta koiraa kamoineen asemalle, missä Kassu oli luojan kiitos vastassa. Juni soittelikin jo asemalle tullessa, että juna on jo Tampereella, mutta en kyllä kiirehtimään ryhtynyt uutisen vuoksi. Tärinä oli muutenkin niin hirmuinen. Junaan ehdittiin kuitenkin hyvin, vaikka Ernesti yllättikin ikävällä oksennusyllätyksellä kun takakontti avattiin. Maha heitti jännityksestä sekaisin myös junassa, mutta muuten matka meni oikein hyvin. Siis Pieksämäelle asti.

Pieksämäellä odottikin sitten elämäni tähän asti vauhdikkain junanvaihto. Osa meistä neljästä (Noora, Juni, minä ja Katriina) pomppasi ulos junasta ja otti kamoja vastaan kun toiset niitä viskelivät pihalle. Juna oli saman laiturin toisella puolella, että jotain positiivista sentäs. Mutta keppas kappanaa, meidän vaunu oli pendolinon toisessa päässä. Ei siinä muu auttanut kuin laittaa töppöstä toisen eteen ja junassa jo olleiden avustuksella selviydyttiin sisään. Onneksi. Junasta lähtiessä olikin sitten kamoissa ettimistä kun ne oli viskeltynä ympäri vaunua ja kyllähän se yksi häkki meinasikin sinne junaan jäädä. Onneksi Katriina tajusi ja haki sen, olihan kyseessä sentään meikäläisen mautohäkki.. :D

Perjantaina meillä ei treenä ollut, onneksi, nimittäin Ernestille ei ruoka maistunut matka stressin vuoksi. Luonnoimassa oli aluekouluttaja Pirjo Piiroinen ja juttua oli kasvatustoiminnasta, rakennetyypeistä, kehityskausista ja luonnetestiäkin sivuttiin. Yhdeksi leirin lentävistä lauseista tulikin: "Kokeen päätteeksi koira ammutaan." Niin kuinkas se menikään? :'--D

sivuntäytettä Iineksen tapaan

Launtaina olikin ohjelmassa luento ja koulutuksia. Kouluttajina Anna Mäkinen ja Susanna Häggblom, molemmat entisiä junior handlereitä. Treenailtiin perusjuttuja: kolmiota, edestakaisin liikettä, hampaiden näyttöä ja tuli vastaan pari vaihtokoiraakin. Hihnan päässä oli Ernestin lisäksi kk. villakoira sekä bortsu, molemmat oikein symppiksiä. Bordercollien aivojen naksutuksen oikein kuuli, liian viisas koira mulle! :D

Luennon pitivät Anna Mäkinen ja Saana Simola, aiheena "Mikä meni väärin?" Katseltiin siis kuvia ja kommentoitiin niitä. Ja oli toosi hyvä, tuli tajuttua kaikenmoista mitä voi mokata ja mitä on oikeestaan tullut jo mokattua mm. asettelua opetellessa.

Lauantaina tapahtui myös muualla, sillä äiti oli kasvattien ja Sinikan kanssa Lohjalla NN-nuorten koirien katselmuksessa. Mukana olivat Karloon Big In Brecon "Kasper", Karloon Big In Beverly "Fanni", Karloon Big In Bexley "Lilli", Karloon Couldn't Be Faster "Eddie", sekä meidän oma tössötin-Telma. Itse en ollut messissä, kuten ehkä on jo käynyt ilmi niin tässä tulee listä arvosteluja ja tuloksia ja mun hehkutuksia :) Tuomarina oli siis Rune Fagerström. Näyttelyn kulusta voisi sanoa sen verran, että jokainen ikäluokka (PEN, JUN, NUO) oltiin jaettu kahtia ja jokaisen luokan voittaja kisasi aina toisen luokan voittajaa vastaan PN ja PU luokassa. KPta ei jaettu, koirat laitettiin vain järjestykseen.

Eddien arvostelu:
"7,5kk. Erinom. koko. Hyvät rungon mittasuhteet. Tänään vielä hieman ilmava, mutta se kuuluu ikään. Hyvä sukupuolileima. Hyvä kallo. Kuono-osa saisi olla lyhyempi. Hieman isot korvat. Kaula liittyy hyvin lapoihin. Hyvä viisto lapa. Riittävä runko. Hyvin kulmautunut takaosa. Hieman kapea takaa. Löysyyttä kyynäspäissä. Sivulta liikkuu hyvin. Hyvä ylälinja. Hyvä karvan laatu ja häntä. Nuori uros jonka tarvitsee tiivistyä. Ihastuttava luonne."
PEN7-9kk sij. 2

Telman arvostelu:
"7,5kk. Sopiva koko. Erinom. rungon mittasuhteet. Kaunis, hyvänmallinen pää. Hyvät, tummat silmät. Korvat ok. Hyvä kaula. Viisto lapa. Ikäisekseen riittävä runko. Hyvä luusto. Hieman pehmeä välikämmen. Hyvin kulmautunut takaa. Oikea hännänkiinnitys. Hyvä, vahva ylälinja. Liikkuu hyvin. Hyvä karvanlaatu. Ihastuttava luonne."
PEN7-9kk sij. 3

Molempien C-pentujen suorituksiin oon toodella tyytyväinen. Eddiekin oli esiintynyt äidin kanssa reippaasti ja askel askeleelta oli vaan petrannut, kasvattajaluokassa meno oli ollut jo tosi kivaa. Tuomari kommentoi Telman luokkaa päivän siihen mennessä kovimmaksi. Hieno pirpana ♥

Kasperin arvostelu:
"9,5kk. Erinom. tyyppi&koko. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Hyvänmallinen pää. Hyvä kallon leveys. Oikein asettuneet korvat. Turhan pyöreät, vaaleat silmät. Hyvä kuono-osa. Niukka purenta. Riittävä kaula. Hyvä eturinta. Pysty olkavarsi. Hyvä runko. Sopiva luusto. Erinom. ylälinja. Liikkuu hyvin. Esiintyy ja esitetään hyvin."
JUN9-12kk sij. 1 PU1-JUNIORI VSP-JUNIORI

Fannin arvostelu:
"9,5kk. Erinom.koko. Hyvät nartun mittasuhteet. Hyvänmallinen pää. Viehättävä ilme. Hyvät korvat. Sopiva kaula. Lyhyt olkavarsi. Riittävä runko. Hieman pitkä lanneosa. Voimakkaat takakulmaukset. Hyvä karvan laatu. Selän päälle kääntyvä häntä. Erinom. liikkuja. Esiintyy ja esitetään hyvin."
JUN9-12kk sij. 1 PN2-JUNIORI

Lillin arvostelu:
"9,5kk. Hyvä koko, mutta vielä hieman kevyt kokonaisuus. Tänään alasotettu karva ja luusto saisi olla vahvempi. Hyvät pään mittasuhteet. Kevyt kuono-osa. Tummat silmät. Hyvä kaula. Pysty olkavarsi. Lyhyt rintakehä. Lanneosa saisi olla vahvempi. Normaalit liikkeet. Luuston tulee vahvistua. Kiva käytös."
JUN9-12kk sij. 4

B-pentuekin suoriutui osuudestaan mainiosti ja Kasper periaatteessa uusi erkkarin VSP-pentunsa, koska sama narttu oli jälleen ROP ja voitti myös Fannin. Lisäksi kehään oltiin ilmoitettu kasvattajaluokka ja kaksi paria kokoonpanoin Telma ja Eddie, sekä Kasper ja Fanni. Parikilpailun voitto meni Telpparallaalle ja E-miehelle, toisen parin ottaessa hopeaa. Kasvattajaluokassa edustivat Kasper, Eddie ja Telma. Kiitos vielä Nanille Telman esittämisestä :)

"Ryhmä nuoria koiria, joilla hyvät rungon mittasuhteet, mutta iästä johtuen vielä hieman ilmavia. Päihin tulee kiinnittää huomiota. Hyvin liikkuvia"
KASV-2

Iines valmennusviikonlopussa Juha Kareksen esittämänä.

Sitten takaisin Kuopioon! Sunnuntaina meillä oli kouluttajina Johanna Jykylä, sekä ulkomuototuomari Juha Kares. Molennat koulutukset olivat mahtavia, etenkin Karekselta sai huimasti vinkkejä siihen, kuinka saada koira näyttämään mahdollisimman hyvältä. Ernestikin jo vähän rentoutui Johannan koutuksessa pöydällä ja aloin itekkin saada kiinni siitä ideasta miten harjakoiraherran sai näppärimmin seisomaan maassa silloin kun vapaana nököttäminen alkoi kyllästyttää.
Kareksen koulutus taas oli aivan mahtava! Sanoin ei voi selittää kuin näki koirien muuttuvan kun teki tietyllä tapaa jotain. Ihme miten oman askeleen pituuskin voi vaikuttaa koiran liikkeiden ulkonäköön niin paljon. Muutenkin oli kyllä mahtava koulutus, taatusti hintansa väärti.
Kiitos vielä kaikille mahtavasta valmennusviikonlopusta! Etenkin takaisin päin tulleesta ja astetta sujuvammasta junamatkasta kiitokset Kassulle, Junille ja Nooralle! Svetlana ja kumppanit tullaan kyllä muistamaan (;

Tunnustusta kehiin

2011-10-18T11:01:00.000+03:00

Tunnuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa koiristaan

Ensinäkin, ennen kiittämisiäni niin miksi ihmeessä tuolla lukee "Tunnuksen saaneen", eikös tämän pitäisi olla "Tunnustuksen saaneen"? No, jos hommalla oli joku pontti niin olkoon noin :D Oli vaan taas pakko kyseenalaistaa.. Kiitetään kuitenkin koko köörin kohdalta Miiraa, sekä Katriinaa, jotka haasteen heittivät. Kahdeksan bloggaajan keksiminen vaatii haastetta, joten let's see kuinka monta saan kokoon nyt nopsaan ja nokkelasti. Haaste pyrähtää siis:
Annalle, Sannille, Junille, Nealle, Saralle, Johannalle, Satulle ja Moonalle! Huh, mä keksin ne!

Sitten itse asiaan, mikä ei ole kyllä yhtään helpompaa. Kahdeksen tunnustusta meidän väestä, tästä tulee kiintoisaa, tai sit ei.

1. Me kaikki rakastetaan vadelmia! Tai oikeestaan Telman vadelmarakkaus on vielä kehittymisvaiheessa, mutta kyllä me kaikki pöyritään pää pusikossa lenkeillä, silloin kun vadelmia niistä suurimmaksi osaksi kaadetuista pusikoista löytyy.

2. Roosa oli pentuna aikasmoinen tuhomonsteri. Se teki nyrkin kokoisia reikiä nahkasohvan ja -nojatuolin alareunaan. Kaikki alkoi siitä kun sen luu oli pyörinyt istuimen alle, ja se oli pakko saada pois. No, pikkiriikkinen folkkijuntti sitten otti nojatuolinnurkasta kiinni ja se todentotta liikkui. Samalla irtosi pienet suirot nahkaa, ja sohvaoperaatio osoittautui täten kiinnostavammaksi kuin luu. Ja sohvaoperaatio jatkui chilitöhnistä yms. huolimatta. Tempaukset taitaa kertoo jotain meidän "vanhuksen" luonteesta.

3. Telmakin on tuhomonsteri, joka tosin rakastaa sähköjohtoja. Iineshän on jättänyt yhden kunnon tällin jälkeen piuhat rauhaan, luojan kiitos koiralle ei silloin käynyt kuinkaan. Mattoon kylläkin paloi jälki. Telma tosin on järsinyt varmaan kaksi puhelimen laturia, yhden tietokoneen laturin poikki ja yhtä on maisteltu. Nyt se on kuitenkin rauhoittunut.

4. Telmalla on todella korviin ottava ääni kun se tahtoo tahtoo tahtoo jotakin ihan pelkästään itselleen.

5. Jokainen norfolkkimme on ahnepossu, ja se on enemmänkin kuin positiivista. En tiedä kuinka osaisin edes elää nirson koiran kanssa. Ihanat, pohjattomat ärrieri massut ♥

6. Minä ja varmasi myös noi koiraeläimet, inhotaan junanvaihtoja, etenkin nopeita ja kiireisiä sellaisia. Mä puhusen ja puhkun ja tiuskin ja muutenvaan olen repiä hiukset päästä, niin en usko että noi luppakorvatkaan siitä tunnelmasta nautti.

7. Tää nyt ei liity juuri meidän koiriin, mutta mä en osaa mielestäni juosta. En agikentällä, enkä kehässä. Tosin valmennusviikonlopussa sanottiin että se mun juokseminen on ok, mutta en mä siihen ite vieläkään luota.

8. Roosalla on yllättävän pitkä pinna pentujen kanssa. Se kestää Telman tössötystä vieläkin, vaikka sen juoksut on jo alkaneet. Odotetaankin äitin kanssa sitä päivää jolloin tolla vanhalla punaisella kilahtaa ja Tem tajuaa ihan tosi olevansa se pahnan pohjimmainen. Onneksi Iines on sitä laittanut jo ojennukseen.

Mahat ja hormonit sekasin

2011-10-11T22:51:00.000+03:00

Telmaa naurattaa koko ajatus:
"Jaa minäkö jo iiiso tyttö?"

Nyt on ollu härdelliä ja lattialla yhtä jos toista jälkeä. Veritippaa ja kurapeetä, unohtamatta tietenkään epämääräisiä vaahto- ja piimäoksennuksia. Mäkin niin tykkään juoksuista ja sekaisin menneistä mahoista. Etenkin kun ne osuu talouteen peräkkäin.

Ensin heitti Iineksen maha kärrynpyörää. Tavaraa tuli ulos molemmista päistä, tosin luultavammin Nunu sai hoidettua hätänsä suurimmaksi osaksi ulos. Ruoka-annos meni pieneksi ja heti kun mökille taas päästiin viikonloppuilemaan niin tehobaktia peliin. Samana päivänä kuun Iineksen suolisto vetäisi sekaisin, saman teki myös Roosa. Ja niitähän jälkiä sitten siivottiin. Kun tultiin koulusta kotiin, kun oltiin hetki yläkerrassa, kun nyt muuten vaan sattui vahinko, yleensä aina imurijohdon päälle. Roosankin olo helpottui tehopaktilla, mutta kyllä olikin rouva kipeänä. Lähti nimittäin häntä alhaalla pois keittiöstä kun otti ruokaa tai piimää tarjolle ja syömään suostui jos joku vaan istui vieressä, tai jos ruokakuppi oli sylissä. Iines sen sijaan hotkotti perinteiseen tyyliinsä, vaikka sapuskat tulivatkin vauhdilla pihalle. Roosaa kävi kyllä sääliksi, kun pikku pärrieri oli ihan meno vekka. Onneksi nyt ollaan jo täysissä junttieinari voimissa!

Telma taas säästyi mahapöpöltä, mutta sensijaan aloitti penska ensimmäiset juoksunsa. Että mä inhoan juoksuja ja narttujen aivotoimintaa niiden aikaan. "Oooo osansinko mä tosiaan joskus tommosen käskyn kun maahan? Vähänkö siistii! Ai osaanko mä vielä? No en!" Aivot ovat siis nollaantuneet ja vanhukset ovat nyt aivan tohkeissaan pikkupirpanan juoksuista. Roosa taitaa luulla olevansa uros, vaikka raiskauksilta ollaankin vältytty.. No, tässä vedellään nyt hetken aikaa henkeä ja punotaan kokoon katkenneita pinnoja. Ei ne juoksut maailman tappiin kestä. Luojan kiitos.

Keskellä viikkoa tuplasti treeniä.

2011-10-10T22:07:00.000+03:00

Wilmaphoto ajalta nakki ja paketti

Kuten jo höpöttelinkin Wilman viime treenipäivityksen kohdalla, siirtyi seuramme nyt talvikauteen, eli sisälle tiemme vei. Roosan kohdalla jännitys kohdistui nuorten valmennusryhmään ja me saatiin paikka! Mahtavaa mahtavaa! Treeniaika sen sijaan on aikas kökkerö, ollaan nimittäin Best In-areenalla treenaamassa torstaisin kello 20-22. Nyt syksyllä on niiin pimeä ja ällöttävä keli. Kerrankin mä huomaan toivovani lumisadetta.

Wilman treeneissä painotettiin pikkukirpulla aika paljon keppejä. Kärsivällisyys ja ohjausongelmia havaittavissa ja paljon! Kyllä siellä päteviäkin vinokeppeilyitä oli, näitä pitäis saada videolle. Radoissa aika simppeliä juttua, niisto toimi meillä tosi kankeen olosesti ja putkiin ohjaaminen oli mulle taas niin mission mahdoton. Wilmalla oli meinaan niin vauhti putkiin kun sinne sohasin, ettei se ennättänyt kääntää. Ja taas varmisteltuani olin jäljessä. Nääkin saatiin kyllä toimimaan. Ainakin meillä oli huikean hauska sisälle paluu, vailla Alessa sanoikin koko ryhmän olleen vähän "pilipali"-tuulella, meidän asenne puuttu. Äänenkäyttö kenties ainakin ohjelmaan ensi viikolla? Ja etenevät persjätöt muistinsopukoista työpöydälle!

"Edustuskuva" -11
© Aino L

Ja tosiaan torstaina starttasi nuorten valkku, jossa uusimme vakkaripaikkamme, huikeeta! Treeniolosuhteet on aivan huiput, treenataan siis Best In -areenalla Lempäälässä, missä pohjana on keinonurmi, jossa on siis myös kumirouhetta. Aikoinaan valittelen ettei Roosalla oikein kulkenut alustalla, eli nyt ainakin nähdään vierastaako se todella niin paljon keinonurmipohjaa juuri tuolla hallilla, koska Liedon ATT-areenalla ei oo tuollaista "arastelu"-ongelmaa ollut.

Treeneissä me sitten mussutettiin hyvää, joskin kuorrutukseltaan ja osalta täytteestään varsin kovaa kakkua (kaikella rakkaudella Sara ja Alessa ♥), sekä saatiin meidän huisit edustushupparit, joka tuossa kuvassakin on. On meinaan lämmin, ihan huippu vaatehärpäke. Sponsoreita löytyy siis hioista, edessä TamSKin logo, ja takana komeilee sukunimi.
Alessa kehitteli alkuun simppeliä pohjaan tutustumisrataa, ja Roo oli oikein pätevä, pinkoikin kivasti. Seuraavaksi Aino teki pienen radan, jossa sai sitten tarvittavaa kohtaa jäädä hinkkaamaan toimivammaksi. Alun niisto tökki, omien jalkojen sijainti oli hyvin tarkkaa Roosan mieleen, sillä lähti folkusti lähti herkästi hakemaan mun toiselle puolelle jalkojen edestä, mikä tuntu aika hassulta. Alko kuitenkin pelittämään ja ihan mukava niisto saatiin alle. Suoran putken jälkeinen ennakoiva valssi joutu viilaukseen taas mun omien jalkojen vuoksi. "Sähän lähet juokseen vasta kun kolmannen kerran sulle huutaa!" Aino lausui taas totuuksia, hemmetin moinen hiippailija olen. Kun ite juoksin, juoksi koirakin ja käännökset meni sutjakasti.

Ja kun Roosa pääsee suoraan putkeen niin sehän juoksee! Putken jälkeen käännettiin meinaan tiukasti takasinpäin hypylle, ja siitä matka jatkui taas toiseen suuntaan viimeiselle hypylle. Kunnolla sai korottaa ääntä ja rahisuttaa ärrää, että RROOO tajusi hiljentää ja kääntyä pienemmällä mutkalla. Hienosti se taas teki, kun vaati tekemään.

Ja Röhveli teki aivan mahtavia keppihakuja ja A:n kontakteja! Onko tää fiilis kisakuumetta ja sertinnälkää?

Ei mikään tavallinen mätsäri

2011-10-06T15:27:00.002+03:00

Meillä ei ihan homma luistanu
© Sanna

Joo ei ollu perinteinen mätsäri oikein miltään osin toi sunnuntaina järjestelty tempaus, johon päätettiin kuitenkin Telman kanssa osallistua ihan treenin kannalta. Mätsärissä luokatkin olivat kummat. nimittäin esittäjän iän mukaan oli porukka jaettu osiin. Luokkia nyt en tarkalleen muista, itse kuitenkin rehellisesti marssin tuohon 17+ ikäluokkaan, vaikka tällä naamalla olisin nuoremmastakin takuulla mennyt. Vuosi sinne tänne, eikös vain?

Tulppa käyttäytyi kuitenkin parikehässä ihan kivasti. Aika paljon sain hääräillä karvalelun kanssa kun asvaltilla pyöri niin paljon kaikkea kivaa ja pientä. Lehdet karvapallot ja koirapari kiinnosti kakaraa aika vietävästi. Ja ehkä itselläni ei ollut panostus kehään lähelläkään sitä perinteistä, eli saattaahan tuo löysäily johtua osittain myös hihnan toisesta päästä. Pöydällä Tempan mielestä takamus painoi turhankin paljon ja aika paljon tuli istumista. Silti asettelu ja kaikki muu meni nappiin! Hihnaan iskettiin sininen nauha ja jäätiin sitten odottelemaan nauhakehiä. Ja siinähän kesti...

... Ja kesti. Loppujenlopuksi päästiin kuitenkin kehään ja oli siinäkin sähellystä kun toiselle tuomarille siirretyt aikuiset koirat olivat tietysti samaan aikaan pentujen kanssa kehässä ja sitten vielä vaadittiin numerojärjestystä. No, sittenhän nä aikuiset laitettiin hetkeksi pihalle ja tämä "oikea" tuomari katseli pennelit vielä uudestaan läpi. Pikkuhiljaa porukkaa karsiutui ja yllätykseni "Teen tätä ja tota ja sitä, mutta en seiso"-Telma oli viiden parhaan pennun joukossa! Viiden aikuisen valinnassa taas kesti ja kesti, mutta lopulta kymmenen parasta 17 ja yli ikäisten esittämää koiraa saatiin kehään. Näistä sijoitettiin kolme, ja meidän tie päättyi siihen, kuten oletinkin tapahtuvan. Telma ei tuntunut olevan kärryillä kehässä oikein koko päivänä paitsi ehkä liikkeissä sekä pöytäillessä sitä istuskelua lukuunottamatta.

Mutta mitä olisi mätsäri ilman seuraa? Päivä tuli kulutettua Sannan, ja tämän valloittavan toyvillakoira Lotan kanssa. Telms sai sählätä pikkukaverin kanssa minkä kerkesi, kun itse kauhistelin kuika suurelta Tem näytti :D Harvemmin sitä näkee itseään pienenpien kanssa, mutta kyllä niitäkin näköjään löytyy! Onhan Tem aika mötikkä luustonsa ja pikkuhiljaa kehittyvän runkonsa kanssa. Kyllä ne norfolkit on pieniäsuuria koiria ♥
Ja alla myös "pienisuuri" wnb villakoirahandler jonka takki pullottaa oikein mukavasti ja hiukset lentää! Olkoon toi sitten vaikka loppukevennyksenä tän kaiken mätsärivalituksen piristykseksi.

Lotan testailua
© Sanna

"Ei tule vaivaamaan koiraa mitenkään"

2011-10-04T09:03:00.000+03:00

Wilma kesällä -11
© Anna S

Viime lauantaina otti kaksi Karloon A-pentueen jäsentä suunnaksen valkeakosken, kun ohjelmassa oli terveystarkastukset silmien, polvien ja sydämen osalta. Kyseessä oli harjakoirien joukkotarkkis, jonne Lauran vinkkauksesta päästiin tarkistuksiin. Lääkäreiden pöydällä poikkesivat siis sijoitusnarttu Wilma, sekä tämän velipoika Hippu (K. Abbeville)

Kaikkien puimureiden takana ajojen ja papereitten täytön jälkeen Hippu lähti ensimmäisinä tarkkeihin, ja pojalla oli kaikki puhtaat :) Hienoa!

Sitten kiivettiin Wilman kanssa yläkertaan. Polvet oli ok 0/0, silmistä taassen löytyi posterior polaarinen katarakta, joka on siis pistemäinen tai kolmiomainen kaihimuunnos linssin takaosassa. Kyseinen muunnos on tiedettävästi perinnöllinen, eli Wilmaa ei tule käyttää jalostukseen, mikä meinaa sijotussopimuksen raukeamista meidän kohdalla. Pääasia kuitenkin on, ettei kyseinen kolmio tule luultavastikkaan laajenemaan, kun se ei ole sitä vieläkään tehnyt ja ettei se tule vaikuttamaan koiraan, tai sen näkökykyyn mitenkään. Vuoden päästä pitää Wilm kuitenkin tarkistuttaa uudelleen, jotta havaitaan jos se on lähtenytkin lajenemaan.
Kataraktan lisäksi silmien reunoilta löytyi pigmenttipisteitä, jotka ei vaikuta koiran näköön mitenkään ja ovat peräisin sikiövaiheesta.
Sydänkuuntelun suoritti eläinlääkäri Kaisa Lassila, eikä Wilmalta löytynyt sivuääniä tai muuta vastaavaa, mikä on kertakaikkisen hienoa ♥

Kyllähän tuo löytö vähän pistää harmittamaan, mutta pääasia että koira voi jatkaa menoa vanhaan tuttuun tapaan, ilman mitään kipuja tai vastaavaa. Ja vaikka neiti siirtyy nyt virallisesti pois mun ja äidin nimiltä, jatkuu meidän agiharrastus samaan vanhaan tapaan (: !

Viimeistä kertaa ulkona ja jälkeen jäätiin!

2011-10-03T19:35:00.000+03:00

Viime tiistaina oli siis Wilman viimeiset kesäkauden treenit, kun TamSKilla vaihdetaan nyt sisätiloihin ja uusiin aikatauluihin. Roosan ryhmäpaikka lopetti, enkä sille uutta hakenut kun toivon sormet, varpaat ja hiusten latvat ristissä, että saataisiin valkkupaikka ensi vuodelle. Jos ei, tai ollaan varalla, niin pitänee keksiä jotain luovaa Röntän kanssa. Ja Wilman talvikausi tavoite on päästä kisakuntoon, hui herttinen. Kepeissä ja kontakteissa menee kuitenkin oma aikansa, koska tahdon molemmista mahdollisimman nopeet ja varmat nimim. kokemusta Roosan "sinnepäin"-opetuksesta.

Näiden kahden videolla olevan radan lisäksi mentiin yksi simppelimpi homma, josta en valitettavasti paljoa muista. Rimat oli kuitenkin ylhäällä ja Wimpeloisen meno oli silti muikeata, ite sain taas oikein pinkoa, että pysyin tappijalan perässä. Luojan kiitos on tällänen vähän persjalkanen rotu, olisin niin keltaisessa nesteessä jos olis ohjattavana vaikka maksi. Tai sit siihen ois jotenkin tottunu ja oppinu.

Ja toisella radalla, keuta miten jäin koirasta jälkeen. Ainakin kutakuinkin lähdettiin samalta viivalta, jolloin jäin auttamatta ulkopuolelle käännöksessä ja se oli menoa. Onneksi Wilma kuitenkin haki hirmuisen hienosti renkaalle, eli sinänsä sain olla rennoin mielin. Takaakierrossa en osannut pitää ensikerralla ohjausta tarpeeksi pitkään päällä, kuten Alessan äänestä kuulee. Mullahan oli meinaan tietysti hirveä kiire päästä persjättö tekemään hypyn taakse. Vähän täpärästi sinne ehdittiin, mutta ehdittiin kuitenkin! Muurin takaakierto oli Wilmerille vieras juttu, mutta tulipahan sekin kokeiltua. Putkella hinkattiin ja hinkattiin, mutta päädyttiin sitten ohjaamaan kuten ekalla radalla opeteltiin. Olisi toiminut radallakin jos olisin valssanut hypyn eteen.

Ja lopun video olkoon opiksi: edes norfolkinterrierin kanssa ei kannata juosta, ainakaan aina, ulkokautta. Mun kurkku kuoli, mutta Wilma oli etevä ♥
Ja tällä viikolla sitten kohti hallireenejä, päästään taas kepittelemään!

Tunnisteet: iines, toko, video - Anteeks mitäh?

2011-10-02T22:08:00.000+03:00

Juu, kyllä tämä on se sama mustavalkopunainen norfolkkien hääräilyblogi, minkä tunnisteissa sana "toko" on kutistunut kovin pieneksi näyttelyiden, junior handlerin ja agilityn rinnalla. Mutta nyt mun "kunnon koululainen"-päivänä nappasin itseäni niskasta ja marssin Iineksen kanssa kotipihaan treeniliivin ja videokameran kanssa kuvaamaan lyhtypylvästä. Eikun siis seuraamista.

Alkuun meidän piti kyllä treenata nurmikolla, mutta se oli syyssateiden jälkeen Nunusta niin ällömärkä, ettei siinä mitään voinut tehdä! Koko reenihän oli meillä oikein superhöntsää, palkkaa palkan perään periaatteella, mutta alku oli aika suuperduupper väljää ja löysää. Mutta kyllä Nuns löysi sen tokokoiravaihteensa, ja mäkin varmaan jonkun mystisen toko-ohjaaja vaihteen ja homma alkoi sujumaan. Videollahan se selviää (:

Vielä loppuun pitää mainita koulukaverini Even kommentti meidän Iineksestä: "Sehän vetää ihan espanialaista käyntii kuin Totilas! No, ehtä Totilaksella on vähän sulavammat noi etujalkojen nivelet, nii ei ihan töki noin."
Eve on kouluheppatyttö :D !

Tampereen pentunäyttelyn Karloon-pläjäys.

2011-10-01T20:53:00.000+03:00

Kasvattajaryhmä isossa kehässä.
Kasper, Fanni, Eddie ja Telma.

Tampereen Seudun Koirakerho järkkäsi siis jälleen pentunäyttelyn 25.9.2011 ja mehän oltiin mukana kun sopivan ikäisiä kasvatteja löytyy ja lähelläkin oli vielä näyttely. Messissä oli oman kodin Telma, eli Karloon Couldn't Be Quicker, sekä etelän velipoika Eddie, Karloon Couldn't Be Faster, joka tosiaan saapui meille jo lauantaina. B-pentuetta edusti kultapoika Kasper, Karloon Big In Brecon, sekä sijoitusnarttumme Fanni, Karloon Big In Beverly. Aikamoinen lössi siis marssi Kaupin vinttikoiraradalle kehään, mahtavaa kun kasvattien omistajiakin kiinnostaa tää homma, etenkin uroskasvattien! Koskaan meinaan ei oo liikaa urosfolkkeja kehissä pyöriny, yleisesti on aina ollut akkavalta. Muutenkaan ei tunnu folkkeja hirvesti menevän näihin näyttelyistä kiinnostuneihin koteihin. Tosin eipä folkki mikään supernäyttelykoirarotu olekkaan, mutta hienoa että Karloon-pojille on tämmöiset kodit löytyneet ♥

Kasper

Näyttelypaikalle siirtyminenkin joskin oli jo luova tapaus. Lähdettiin ensin äidin kanssa hakemaan Kasperia, Raakkelia ja Thomasta, mutta eikös äiti onnellisena päristellyt ohi. Palattiin siis takaisinpäin, poimittiin kolmikko autoon ja päristeltiin vinttikoiraradalle. Sillä välin kun äiti lähti hakemaan muita tyttöjä, siis Katriinaa ja Julianaa, vietiin me Raakkelin ja Thomaksen kanssa koirat ja kamat kehänlaidalle. Aikamoinen härdelli siitä saatiinkin aikaan, ainakin Eddiellä oli paljon asiaa vastaantuleville! Telma ehti valloittaa parit borderterrierit vielä ennen kuin äiti saapui paikalle tyttöjen kanssa. Sitten sähläneitikin päätyi hetkeksi häkkiin, kun Kaskas nostettiin pöydälle ja trimmihommat saivat alkaa. Näiden komeusoperaatioiden jälkeen oli aika päättää kukas esittääkään ja kenet ja pidettiin pienet norfolkkipentutreenit. Julle päätettiin törkätä kehään Kasperin kanssa, kun itse tuli perässä todella rohkean pikku Eddie-äijän kanssa :D Ei ollu pojassa jälkeäkään Lohjan kauhistuksista, se oli hyvä se (: Kassu vei tuttuun tapaan kehään Fannin, ja itse marssin sitten Tepanderin kanssa hääräilemään. Kaikki pennut kun olivat jo tässä 5-9kk luokassa. B-pentue täytti heti seuraavana päivänä 9kk ja C-kakarat oliva kolme päivää yli 7kk, eli laidasta laitaan mentiin.

Juliana ja Kasper

Poikien kehä meni näppärästi, Kaskas kulki Jullella hyvin, näitä perinteisiä "Jospa en liikukkaan, en ole varma onko sulla ruokaa"-kohtauksia unohtamatta. Eddie sen sijaan luuli olevansa isokin mies ja kehän laidalla se alkoi jo ihan urakalla isottelemaan kahta kuukautta vanhemmalle Kasperille, joka vähät välitti toisen sähläyksestä ja selkään yrittämisestä. Tämänkin takia meni Edin kanssa alkukehä vähän huitelemiseksi ja liikeet vetämiseksi, mutta tilanne tasoittui kun Kasper saatiin pöydälle ja E-mies sai lisää nakkia naamaan.
Tuomarina siis Juha Putkonen. Pöydällä molemmat pojat kokeiltiin mittakepillä. Putkonen laittoi mittaan sen 25cm ja kokeili mitä tapahtuu, eli tarkkaa mittaa ei otettu.

Kasperin (K. Big In Brecon) arvostelu:
"N. 9kk. Kookas. Mittasuht. pitkä. Vahva kallo-osa. Kevyt kuono. Kookkaat korvat. Vaaleat silmät. Tiukka saksipurenta. Vahva runko. Sopiva eturinta. Karva saisi olla karkeampaa. Hyvät suorat eturaajat. Sapelin muotoinen häntä. Iän mukaista epävakautta etuliikkeissä. Riittävästi kulmautuneet raajat. Riittävä askelpituus. Näyttää kieltä. Miellyttävä käytös"
PEN7-9kk sij. 2 ei KPta

Kaikkea tuosta arvostelusta en lähtisi allekirjoittamaan, mutta näin pentunäyttelynäkökulmasta, pääasia että äijä esiintyi niin hienosti, myös vieraalla handerilla :) Jullehan astelee Karloon poppooseen vielä toistamiseenkin, kun äiti tarvitsee apua nuorten koirien katselmuksessa, Minä ja Katriina kun ollaan kennelliiton valmennusviikonlopussa oppimassa uusia juttuja :D Nyt kyllä eksy aiheesta.. Mutta kiitos vielä huimasti Julle!

Eddie-äijä♥

Eddienkin kehäkettuus nousi hienoille asteille, kun päästiin taas keskittymään olennaiseen, eikä kilpakumppaniin. Yksilöarvostelussa me siis seistiin, liikuttiin ja oltiin kontaktista kaikin puolin kunnolla! Olin niiin ylpeä äijästä, vaikka se todella vasta räjäytti potin myöhemmin päivällä (;

Eddien (K. Couldn't Be Faster) arvostelu:
"7kk. Kookas. Mittasuhteiltaan oikea. Hyvä kallo-osa. Kevyt, pitkä kuono. Hyvät korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Vasen kulmahammas ahdasasentoinen. Lyhyt kaula. Olkavarret voisivat olla viistommat. Hyvin kulmautunut takaosa. Karva karkeampaa. Hyvät, suorat eturaajat. Hyvä häntä. Saisi liikkua tehokkaammin. Miellyttävä käytös."
PEN 7-9kk sij.1 ei KPta

Taas olen joistakin asioita eri mieltä, mutta tätähän tää näyttelyharrastus on (: Kuitenkin ihan kivoja arvosteluja tuli pojillekkin, vaikka Putkosella ei rodun oikeuksia ole.

Katriina ja Fanni

Sitten yhden pikkupentu nartun jälkeen kehän valtasivat Karloon tytöt. Fannilla tuntui olevan virtaa aivan vietävästi ja Kassu taisi saada tehdä oikein kunnolla töitä pikku hepulineidin kanssa. Hyvin parivaljakolla kuitenkin taas meni, mahtavuutta! Fanni tutustui tuomarisetäänkin tarkemmin, kun oli neidin pakko päästä taas pusuttelemaan ♥

Pusu-Fanni vauhdissa!

Fannin (K. Big In Beverly) arvostelu:
"N. 9kk. Hyvä koko. Rungoltaan hieman pitkä. Hyvä kallo, kuono, korvat. Vaaleat silmät. Hyvin kehittynyt rintakehä, eturinta saa täyttyä. Selän suuntaisesti kaareutuva häntä. Suorat eturaajat. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä askelpituus. Epävakautta edessä. Ihana tempperamentti."
PEN5-7kk sij. 2 KP PNP3

Kiitos vielä Katriina Fannin hienosta esittämisestä, jälleen sanon että me tullaan viel häiritteen sua meidän handleröintipyynnöillä (;

Telppatulppa oli taas oma onnellinen, blondi, höntti itsensä ja kehässä oli taas niin huisin hauskaa! Likka esiintyikin hienosti, erityisen ylpeä oon siitä kuinka ryhdikäs pieni marsu oli pöydällä ♥ Oon mä siitä ihan kivan kehäkörilään näköjään saanu koulutettua, pikkuinen vaava, vaikka Putkonen tulikin pöydän ääreen, sanoen että tämäkin on varmaan sen 9kk? Kun paljastin että eipäs olekkaan, alkoi kehäsihteeri ja Juhakin nauraa. "Ai enpäs arvannutkaan oikein" :D
Aika on mennyt ton taatiaisen kanssa niin sallimattoman nopeasti, neiti meinaan ilmoitettiin jo messariinkin, ja siellä kakara kilpailee junnuluokassa! Hui kamala.
Ehkä se riittää Telman ylistämissössötyspuheenvuorosta.

Telma 7kk.
©Katriina M

Telman (K. Couldn't Be Quicker) arvostelu:
"7kk. Erinom. koko, mittasuhteet. Hyvä kallo-psa. Hyväasentoiset korvat. Keskiruskeat silmät. Kevyt kuono. Hyvä purenta, hampaat. Erinom. rintakehä. Hyvin kehittynyt eturinta. Ulkokierteisyyttä etukäpälissä. Lanteen päälle kaarteutuva häntä. Tasapain. kulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Epävakautta edessä. Ihana tempperamentti."
PEN7-9kk sij.1 KP PNP2

Telppa-Tulppa liikkeessä.

Ja vielä ei ollut meidän rotukehä ohi. Käytettiin kasvis näytillä, vaikka mitään ei sille odotettu, koska pojat eivät KPta saaneet. Onhan se paperi kiva sieltä hakea :D

Kennel Karloon - arvostelu:
"Kahdesta pentueesta koostuva. Hyvä ryhmä kooltaan. Rungon mittasuhteissa ja päissä eroavaisuuksia. Yhdenmukaiset karvanlaadut. Ihanat tempperamentit.
Onnittelut kasvattajalle!"
KASV-1 KP ROP-KASV

Kasviksen ollessa kehässä Putkonen kysäisi, että tämä koostii varmaankin sitten yhdestä pentueesta? Eihän se nyt niin mennyt :D Sitten seuraavaksi puheenaiheeksi muodostui Kasperin kielen näyttö. "Onko sillä niin pitkä kieli, että se irvistää mulle?" Siinä sitten hetkonen höpötettiin herran purukalustosta, ennen kun lähdettiin polvet ruoholäikillä pois kehästä odottelemaan isoja kehiä, jossa oli kasviksen lisäksi esitettävänä kaksi paria.

Pareina siis Eddie ja Telma, sekä Kasper ja Fanni. Itse vein tämän C-pentueen härpäkkeet ja Kassulle annettiin B-kakarat kuljetettavaksi. Parikilpailun tuomaroi Tarmi Viirtelä. Meille ensimmäisinä ilmottautuneille folkkipareille kehä oli pelkkä pyörähdys, mutta tyytyväinen oon taas tapausten esiintymiseen (: Eddietäkään ei täytynyt vetää perässä niinkuin viimeksi (;
BIS-kasvattajan teki jo meidän rotukehässä tuomaroinut Juha Putkonen, joten ei odoteltu ihmeitä. Lähdettiin kuitenkin marssimaan suureen kehään, sillä olihan sekin hyvää treeniä vauvoille. Järjestys vain muuttui aavisuksen tämän Eddien Kasper-hulluuden vuoksi, joten kipiteltiin Fannin perässä. Lapset esiintyivät kuitenkin hienosti, ja Eddie sai menollaan mut hyppiin riemusta ja hikertelemään ihan oinneissani. Nimittäin jokainen kasvattajaluokka pyydettiin yhdessä edestakaisin ja johonperään. No, sitten muodostuttiin taas riviksi, niin Eellä alkoi menojalkaa vipattamaan ja herra lähti oikein tomerana, pää pystyssä ravaamaan edelle ♥ siinä vaiheessä päätin että hälläväliä jos menee neliveto päälle, kannustetaan tähän ja siinähän se ravasi kuin koko kentän omistaja konsanaan! Olen ylpeä♥

Kasvis liikeessä.
Kaikki varmaa on jo huomannu meidän hienon värikoodin, johon ei ihan sovi äidin paita, mun kengät ja jullen housut (;

Mutta nyt alkaa taas Iran kiitos-osio, eli team Karloon kiittää kaikkia kasvattien omistajia paikalle tulosta ja Kassua ja Jullea esittämisavusta ja seuralaisia, no seurasta, ja mä kiitän vielä personally Kassua ja Jullea meidän suuresta kahvikuljetuksesta! Niin ja kiitos Thomas kun tartuit Katriinan kameraan ja kuvasit kehät (:
Hihi oli huisia! ♥

Pälkäneläistä mökkimutailua.

2011-09-27T22:33:00.002+03:00

Eddie tuli meille hoitoon ja kehätreeniin itse pentunäyttelyä edeltävänä lauantaina ja jaksoin jopa napata kameran kainaloon yhdelle syksyiselle mökkitien mutamarssille. Tämä päivitys viedäänkin loppuun kuvien voimin. Pää osissa siis punaisen lapset Telma ja Eddie, sekä Roosa-täti.

Telman vinkki lukiolaisille: "Se menee kolmessa tunnissa"

2011-09-26T21:22:00.002+03:00

Viime viikon tiistaina oli mun koeviikon viimeinen päivä, jota päätettiin vähän värittää pienellä terrierivierailijalla. Mulla oli siis pelkkä nykytaiteen koe ja Sari (kuviksen opettaja) oli kysellyt koirien vierailusta, niin eikös se visiitti tuolloin päätetty järjestää. Telman aamu siis käynnistyi tavallisesta poikkeavasti mopoauto kyydillä, sekä vierailulla Kalevan lukiossa.
Hyvissä ajoin selviydyttiin parkkiruutuun, niin käväistiin sitten haistelemassa viereisen Sorsapuiston meininkejä. Telmaa häiritsi aivan hirmuisesti ne saamarin varikset, jotka eivät sitten liikkuneet minnekkään, vaikka hurjimus meni kuinka lähelle. Pöllöttivät vaan. Niinpä pieni ja hyvin itsevarma Tepander päätti ottaa äänihuuliensa kiljuntavaihteen päälle, ja niinpä me hinuroitiin ja kiljuttiin pitkin Sorsapuistoa. Niin siis Telma kiljui.. :D

Ja yhdeksältä itse kokeeseen. Telm sai painella mielensä mukaan pitkin kuviksenluokkaa, mitä nyt tietokoneet sisältävän kopin ovi suljettiin kun pelkäsin johtojen puolesta. Silti mitään ei tuhoutunut, tai ainakaan en oo joutunut nyt lähes viikon aikana korvausvelvolliseksi. Kerran Telma toi mun ihasteltavaksi muovihelmen ja kerran jonkinlaisen vanupallon ja karvatupon. Oli se niin onnellinen aarteistaan kun mä yritin koetta väsätä. Ja samaan tapaan taisi norfolkkieläin häiriköidä muitenkin kokeentekijöitä.

Kokeen jälkeen Tempa sitten pääsikin pyörimään pitkin koulutta ilman hihnaa tai mitään. Lisäksi akka joutui reksin "puhutteluun", toisin sanoen aikamoiseksi huomion kohteeksi, kun Tem pääsi yhteiskuvaan ja syliin ja mitä kaikkea :D Reksillämme on siis myös norfolkinterrieri nimeltään Veikko, mikä on osasyy siihen, että Tems edes pääsi koululle.
Käytävillä seikkaillessa ainoaksi Telman kummastukseksi osoittautui eräs keittiön henkilökunnasta, joka kuskaili tarjottimia takaisin alakertaan. Käytävän toisesta päästä oltiin tulossa, kun Tem lähti pomppimaan kengurunloikin eteenpäin päästellen näitä perinteisiä "pöh wöh"-ääniä. Oli siinä nauru yhdellä jos toisellakin herkässä kun tää kynsimaakari esitti olevansa niin kovin hurja vahtikoira!

Koulupäivän jälkeen Tempa plikka olikin aikas väsynyt. Mautossakin saattoi matkustaa repsikan paikalla, ettei tarvinnyt takakontin rätisevään häkkiin törkätä. Siinä se likka vaan nukkui kuin tukki koko kotimatkan. Onhan se aika väsyttävä kokemus viihdyttää lukion väkeä, opettajineen kaikkineen :D Mutta hyvin pieni pöhkö selvisi ♥

Hurja tappajaterrieri Kalevan aulassa kuittaa tähän!

Näteillä tytöillä ei nokka tutise! + Treen ryhmis

2011-09-18T22:44:00.000+03:00

Eli kennel Karloon ylpeänä esittää ♥

FI MVA Karloon Almosa "Kerttu"

Kertusta tuli siis ensimmäinen Karloon muotovaliokasvatti, kun ikämittari näytti 2 vuotta ja 6 päivää. Kauaa neidillä ei siis nokka tuhissut valioitumismatkalla ja sertejäkin kertyi neljä. Onnea vielä Jaana ja Outi ja tietenkin pitää kiittää äidin kanssa kasvattajina tytön kehässä pöyrittämisestä.
Kertun sertit:

20.2.2011 Tuusniemi, tuomari Marja Talvitie
28.5.2011 Varkaus, tuomari Andrew Brace Iso-Britannia
11.6.2011 Pieksämäki, tuomari Arja Koskelo
17.9.2011 Savitaipale, tuomari Marjo Nygård

Sitten Tampereen ryhmänäyttelyyn, jossa kävin esittämässä Lauran kiinanharjakoirauroksen nimeltään Hundred Acres Dream You Feidhlim, tutummin David. Parina iltana kävin äijää treenaamassa, kerran meidän kotipihalla ja vielä perjantaina Lauralla. Noina private-treeneihetkinä hommat sujuivat oikein mallikkaasti, mutta itse näyttelypaikalla herra Hormonirulla, kuten Laura kutsuu, alkoikin keskittymään kaikkiin niihin ihaniin naisiin joita ympärillä pyöri. Mutta urokset on aina uroksia, se pitää muistaa vaikka oonkin tällänen narttutalouden asukas.

Ruohopolvi ja nakuherra
© Katriina M

Ennen kehää tehty treeni oli sen sortin haahuilua, että alkoi jo vallan hirvittää mitä itse kehästä tulisi. Kuitenkin iskettiin lihapullaa nyppinyt koira häkkiin, ja päätettiin napata se sieltä parahiksi ennen kehää, että harjaillaan se karva mitä koirasta löytyi. Kehässä Daven kiinnostuksen herätti takana äännellyt puuteriherra, mutta yhteystyö meni kuitenkin jo paljon paremmin. Ehkä mun pään sisäiset "rauhotu, rauhotu, rauhotu nyt prkl rauhotu"-sessiot teetti jonkinasteista tulosta.

©Katriina M

Pöydällä hommat meni ihan kivasti, Dave jonkinverran väisti tuomaria kun silmiä katseltiin, muuten ihan nätisti. Liikkeiden jälkeen taisi herra jopa vähän ottaa kontaktia. Punainen nauha käteen, joten jatkettiin kilpailuluokkaan. AVO-uroksia kilpailuluokassa oli viisi kipaletta. Tässä kehässä ukkeli jaksoi välillä ihan oikeasti seistä, kuten ylhäältäkin näkyy. Noi hetket oli ihan mahtavia. Onhan sekin jotain, jos saa yhteen kehään kaksi 5 sekuntia kestävää pätkää, joissa kaikki sujuu melkein kuin treeneissä. Dave asetteli etujalkojaan kuin hihnalla pyysi jne. Sijoituksia valitessa Dave-mies kuitenkin jäi nipinnapin ulkopuolelle, eli tuloksena AVO-ERI. Me jatketaan vielä reenimistä, niin eiköhän hormoonihiirikin joskus ala keskittymään. Niin ja minä rauhoittumaan. Mutta kiitos vielä paljon Laura, että sain esitää äijän!

Meillä äännellään tosikummasti

2011-09-15T11:24:00.003+03:00

Toisinaan tekee mieli tehdä blogipäivityksiä, vaikkei sitä asiaa oikeastaan ole. No, tänään on juuri semmoinen päivä. Toisaalta, onhan meillä tapahtunut: Roosalla on päällä järkyttävä valeraskaus, ja ostin sille tänään back on trackin verkkoloimen, kun kerran alennuksessa sattui olemaan juuri meidän kokoa! Harvemmin on meinaan nokan eteen tupsahtanut kokoa 34 oleva BOT, joka olisi vielä 30% alennuksessa. Kyllä siihen ihan hyvin sujahti mun kesän palkkoja, mutta jos ne palkat koirista tuli, niin koiriin ne näköjään meneekin? Noo, onhan niitä euroja vielä jäljellä.

Ja tottakai randomia tilapäivitystä pitää laittaa koristamaan vielä randomimpi video, jonka sisällöstä saadaan hienosti liu'uttua aiheesta toiseen. Videosta on jo jonkinverran aikaa, ja sen on nähnyt mm. meidän koulun rehtori. Jukalla on meinaan myös norfolkki ja kuviksenopettajani sitten raahailee mua pitkinpoikin koulua aina kun mulla sattu olemaan mukana mitään norfolkkeihin viittaavaa. Niinpä olin tämänkin videon takia opettajanhuoneessa näyttämässä tuota ilman ääniä kameran pieneltä näytöltä. Mutta videolla toheltava Telma kasvaa aivan hurjaa vauhtia, ja alkaa kokoajan enemmän muistuttaa koiraa. Vaikkakin neiti on saanut uuden lempinimen Alf tämän televisiosankarin mukaan. Silloin kun emäntä ei ole niillä edustavimmillaan, muisuttaa näky kovinkin paljon tuota kyseistä kummajaista. Mutta on se Tempa ihana persoona, vaikka välillä lenkeillä tulee tää perinteinen: hemmetti teen susta rukkaset fiilis ♥ Eiköhän noita kerpele-päiviä oo vähän kaikkien kohdalla sillon tällön.

Mutta pakko mainita vielä Roosan valeraskaudesta: Rouva Binacan on meinaan putkauttanut maailmaan jo sanomalehtiä, kaksi kappaletta sohvatyynyjä, pentinsä (jota muuten yksi yö raahattiin kovaa vauhtia sängyn alle), läjäpäin pehmolelula (mm. itsensä kokoisen mustekalan, Mauri-mäyräkoiran, tyttöhiiren, kissan, jäniksen.. lista on loputon). Saas nähdä mitä meidän mamma vielä kehittelee, sillä ei ainakaan viel valeraskaus näytä loppumsen merkkejä. Valitettavasti.

Lisäyksenä// Oon muuten huomannu, etten pahemmin kysele teiltä lukijoilta siitä, millaisia päivityksiä tahtoisitte? Nyt korjaan tämän vääryyden ja pyydän lähettämään ideoita/pyyntöjä/ehdotuksia tuonne kommenttilootaan. Toki sine saa viskellä ihan vaan kysymyksiä, jos sen kokee mieleisekseen hommaksi (:
Mutta raaputtelemisiin!

Porvoo KR - Sadetta, ampiaisia ja aurinkoa

2011-09-12T22:01:00.000+03:00

Viimeviikonloppuna oltiin jälleen liikenteessä, joskin ilman koiria. Suuntana oli Porvoon KR ja tunkeuduin näyttelypaikalle Annin ja tämän äidin kyydissä, kiitos vielä että pääsin teidän kanssa Skodan jakamaan :) Matkassa oli myöskin auspai Reino, joka käytiin aamuseltaan noutamassa Annille kisakaveriksi.

Näyttelypaikalla ei tarvinnutkaan kauhean kauas hiippailla kun vastaan tuli jo yksi jos toinenkin tuttu. Silti piti juosta pää kolmantena jalkana mäyräkoirakehälle ja nähdä Stina, jonka kanssa oltiin höpötelty jo puhelimessa. Pääsin meinaan poikkeamaan myös rotukehäpuolella, esitin nimittäin lyhytkarvaisen kääpiömäyräkoiranartun Lillin, viralliselta nimeltään Catastrofe's Queen Of Shadows. Neiti oli ensimmäistä kertaa elämässää kehässä, vaikkei sitä olisi esiintymisestä uskonut, etenkin kun homma hoidettiin vielä ennestään vieraan handlerin kanssa! Hetkittäin lihapullanmussuttajaa vähän ihmetytti, että mitäs himputtia toi teini mun takana heiluu, mutta asettelut ja pöydällä seisomiset tosi nappiin. Ja lähtipä tämä pieni koiranalku vielä edellekkin marssimaan, kun kehät etenivät. Ensimmäinen rotukehäesiintymiseni lk. kääpiömäykyn kanssa päättyikin tuloksin:

JUN-ERI JUK1 SA PN2 SERT ROP-JUN
ROPin kiskaisikin sitten Lillin emä, ja sen päivän kisakaverini Karswell African Sophistication eli Tempi, jonka kanssa ensimmäinen kisa käytiin keväällä Tampere KV:ssa.

JH-kehät startattiinkin varsin sateisissa fiiliksissä, ja nuoremmat raukkaparat joutuivatkin viettämään kehänsä lähestulkoon kastelukannut niskassa. Itse sain onneksi Tempin suojaan Vilman ja Jennyn asuttamaan telttaan, kiitos vielä siitä! Takkini sen sijaan uhrautui Reinon häkinpäälliseksi ja siitä väännettiinkin sitten Jennyn kanssa urakalla vettä pois. Sää kuitenkin kirkastui vanhempien alkamiseen mennessä, mutta nurmikko pysyi märkänä. Tämä näkyi ainakin handlereiden sukkahousuissa, joista löytyi läikkä ja lehti jos toinenkin.

Sitten itse kehään. Tempi jaksoi taas erittäin kärsivällisesti hääsäävää handleriaan. Mussutti tyytyväisesti nakkia asetellessani etujaloja ja tiiraili vaan olkansa yli kun koetin parhaan mukaan laittaa takajalat kohdilleen. Tuomarina ollut Johhny Nilsson Ruotsista, ei käyttänyt lainkaan pöytää vanhempien yksilöarvostelussa, ja liikkeenä teetettiin edestakaisin. Sen sijaan pyörimistä ja hyörimistä oli ilmassa, ja puolenvaihtoja tulikin treenattua. Edestakaisin liikeessä lähtö oli vähän tahmea, kun Tempiä taisi inhottaa litimärkä nurmikko. Kuitenkin kun liikkeelle pääsiin lähti rouvasta askeleita tulemaan. Itseni tunsin aavistuksen hitaaksi lopun seisotuksessa, mutta muuten hommat menivät nappiin.

Koirien puolesta kehä oli hyvin puuduttava, sillä tuomari saattoi kesken yksilöarvostelujen tulla takaisinpäin silmäilemään koiria, jolloin piti nelijalkaisen olla esiintymisvalmiuksissa. Olisihan tuollainen ollut ymmärrettävää kenties pienemmissä ryhmissä toteutettuna, mutta kun JH-kehästä löytyi kuitenkin lähes 30 vanhempaa, käy seisominen ja odottelu todella raskaaksi. Tempi kuitenkin jaksoi kunnialla loppuun pienten lepotaukojen siivittämänä.

Tuomari kävi kättelemässä handlereitä ulos silloin tällöin, ja minä ja Tempi tipahdettiin aivan ensimmäisten joukossa, oltiinkohan kolmansia? Kehän jälkeen menin sitten uteliaana kyselemään vielä viimeisten joukossa kommentteja, sillä omasta mielestäni suoritus oli kuitenkin mennyt hyvin, hetkellistä hitautta lukuunottamatta. Syyksi muodostui se, että koirani oli liian pieni. Oli kuulemma hetkittäin vaikuttanut siltä, että olisin ollut yksikseni kehässä. Onhan Tempi pikkuruinen ja huippu juuri sen takia ♥ Itse olin kuitenkin tyytyväinen kehän kulkuun, etenkin kun alusta ei tuntunut olevan aivan Tempi-rouvan mieleen. Muuten tuomari kertoi paljon palautetta siitä, kuinka korjata kisakoiransa virheet ja muiden palautetta kuunnellessa noukin vinkkejä korvan taakse. Lisäksi Nilsson korosti sitä, että meidän pitäisi kisata mahdollisimman hyvillä koirilla, saada hihnan päähän niitä "tähtiä".

Ja näin Porvoon näyttelyn jälkeen voin sanoa, että mulla oli juuri sellainen tähti hihnan päässä ♥ Stina kyseli minua lauantaina esittämään Tempiä ryhmäkehissä, koska hänen lk. kaniinimäyräkoira oli myöskin ollut ROP. Kyyti Kangasalle lähti kuitenkin niin, etten kyseiseen kehään ehtinyt apukädeksi, mutta autossa kännykän nettitihrustelu toi niin hyvät fiilikset että! Tempi oli nimittäin voittanut ryhmän! Sunnuntaina höpöteltiin vielä Jennyn kanssa BIS-kehästä ja Jennyllähän oli sellainen fiilis, että Tempi olisi BIS. Ja selvännäkijäksihän mokoma piti nimetä, nimittäin Karswell African Sophistication kruunattiin koko Porvoon näyttelyn kauneimmaksi koiraksi! Onnea huimasti Stina, ja kiitos tuhannesti että sain rouvalla kisailla!

♥

A-pentueen penskat 2 vuotta!

2011-09-11T22:49:00.001+03:00

Juni viskeli JH-haasteella

2011-09-11T19:48:00.000+03:00

1. Nimesi ja ikäsi?
» Ira Karvo, ikää plakkarissa 17

2. Miten aloitit junnuilun?
» PHKP-leirin ohjusten innoittamana. Kun vuonna 2010 napsahti leirin junnujen voitto, oli sitä pakko lähtee kokeileen myös ihan "virallisesti"
3. Paras sijoituksesi junnuissa?
» Terri-Erin 1/1
4. Onko sinulla omaa koiraa?
» Paperilla omia koiria löytyy 1/3 ja 1/2, eli sijoitusnarttu Wilma, sekä Telma. Mutta silti tunnen omiksi myös nuo samoissa nurkissa hääräävät luppakorvat, siis Roosan ja Iineksen.
5. Millä koiralla olet kisannut eniten?
» Norfolkinterrieri Roosalla
6. Oletko koskaan voittanut SM-osakilpailua?
» En.
7. Kisaatko usein?
» Hmm.. Tää on aika vaikea kysymys mutta kai mä aika aktiivisesti, vaikka en nyt ihan joka viikonloppu juokse jossain.
8. Kuva sinusta junnuissa?
»

9. Junnuista saatujen pokaalien + ruusukkeiden määrä?
» En ole laskeskellut, mutta esillä on ne tärkeimmät eli Terri-Erit, Oulu KV, Seinäjoki KV 2011
10. Seuraava kisasi?
» Taitaa olla Seinäjoki
11. Millä rodulla haaveilet kisaavasi joskus?
» Olisi aivan mahtavaa päästä kisaamaan jälleen huskylla! Toinen hienous olisi amerikanakita
12. Esitätkö paljon koiria rotukehissä?
» En tiedä paljon, mutta tarpeeksi nyt junnuilun rinnalle. Ensivuonna handlausjuttujakin mahtuu sitten enemmän kun JH loppuu. Toivottavasti niitä vain tulisi (:
13. Harmittaako sinua, jos et sijoitu/pärjää?
» Ei, jos koira menee hyvin ja kehän jälkeen fiilis on hyvä, niin se on se pääasia. Yleensä jos vähän kaihertaa jokin takaraivossa, niin tuomarinpalaute auttaa ymmärtään sitten hommia.
14. Opitko virheistä?
» Kyllä! Tekisin varmasti samoja mokia vieläkin, ellen olisi saanut kuulla niistä.
15. Oletko joskus puhunut p*skaa toisesta junnusta?
» Joskus oli vaikeampaa pitää porukassa suutaan kiinni. Ja tästä ei voi olla ylpeä! Lisäyksenä kuitenkin, että mitään peetä en koe laittaneeni liikkeelle, vaikkei sillä mitään voi puolustautua.
16. Onko sinulla paljon junnukavereita?
» Laatu korvaa määrän ♥ Kyllä kavereita on ja osa aivan supertärkeitä!
17. Mikä kisa on jäänyt sinulle erityisesti mieleen? Miksi?
»Terri-Eri 2010 ja 2011 ehdottomasti! Lisäksi Seinäjoki 2010, jossa kisasin ensimmäistä kertaa lainakoiralla (norfolkinterrieri Flippan, Nanstop Butterfly Flip) ja sijotuin kolmanneksi osarissa.

Terri-Eri 2010 BIS Junior Handler Roosalla

Terri-Eri 2011 BIS Junior Handler Spudilla

18. Junnuidolisi?
» Idolia ei sinänsä ole, mutta Hilde kyllä kerää mun rispektit omistautumisellaan ja asenteellaan JH-juttuja kohtaan!
19. Treenaatko paljon?
» Toisinaan pänttäsin joitakin liikkeitä, mutta treenit on jääneet tonne PHKP-leiri osastolle. Muuten vaan satunnaista koirien testailua yms.
20. Mitä erityisesti arvostat muissa junnuissa, esimerkiksi kisatilanteessa?
» Kaunista koiran käsittelyä ehdottomasti! Lisäksi se, että näyttää todella nauttivansa siitä mitä tekee, niin että se näkyisi koirassakin. Niin ja yksinkertainen on kaunista. Myös ne avoimet tyypit kehän ulkopuolella saavat mun hatunnoston (; Puheripuli käynnisty, tästä voisin meinaan höpöttää ja paljon!
21. Noloin tilanteesi junnuissa?
» Hmm.. Oulun osarissa kisatessani Wiiman kanssa namipussi levisi, ja hirvimakkarat oli pitkinpoikin kehää. Siinävaiheessa vähän nolotti noukkia niitä palasia maasta, ja tuomari pyysi kehäsihteereitäkin siivoustalkoisiin.
22. Oletko kisannut ulkomailla?
» En, enkä luultavasti ennätä kisaamaankaan rajojen ulkopuolella.
23. Miten vanhempasi suhtautuvat junnuihin? Ovatko he koiraihmisiä?
» Äiti on mulle aivan korvaamaton näissä JH-jutuissakin. Näyttelypaikoilla auttaa selventämään päätä jos lähtee kulkemaan ylikierroksilla. Koiraihminen taitaa olla henkeen ja vereen kuten tytärkin. Iskäkin pyöri ennen vanhempien eroa koiranäyttelyissä, eli koiraihminen on toisellakin puolella.
24. Tavoitteesi ja mottosi?
» "Mikä parhaalta tuntuu" ja "Mututuntumalla!" Oon tullut siihen johtopäätökseen, että on turha pohtia liiaksi kuinka tekee minkäkin ja mitä tekee missäkin. Tosin tähän kehäfilosofiaan on mua saanut vähän pökkiä, joskus tuppasin turhaakin stressimään. Loppuvuoden tavoitteena on nyt saada mahdollisimman paljon positiivisia kehäkokemuksia ehkä jo tuttujenkin koirien kanssa, ja sellaisena takaraivohaaveena olisi osarivoitto. Mutta siltikään en mene punaisen ruusukkeen maku suussa noihin osareihin vaikka viimeisiä vedetään.
25. Mahd. kotisivut ja messenger?
» Tämä lukemasi blogi menee mulla kotisivuista, msn on semmonen tuttujen juttu, enemmänkin hölöttelen tuolla facebookin puolella :D

Terri-Eri - Tehtiinkö me se todella?

2011-09-11T14:08:00.000+03:00

Viidakkoveitsien suhina vaan puuttui, kun äiti parkkeerasi työpaikaltaan lainatun pakettiauton Showlinkin hallin parkkisten perimmäisen koivikkoon, jota nyt ei oikeastaan tohdi edes parkkipaikaksi kutsua. Kuitenkin saatiin kamat ja koirat autosta. Nelijalkaväkeä oli mukana kaksinkappalein: Telma ja Roosa. Roosa oli mukana hätävara JH-koiraksi, ja Tepanderilla oli ihan ensimmäinen kehä ikinä, jäiks!

Telma ja rekkakuski, joka perustelee
asentoaan sillä ainaisella liikkumisella

Eddietä vähän jänskätti täyteen ahdettu ja mölyisä halli, jollaisessa ei ukkeli ollut koskaan piipahtanut. Telma töselsi tapansa mukaan varsin onnellisena joka suuntaan, mutta tytölle laskeutuminen sisänäyttelymaailmaan olikin vähän pehmeämpi, sillä näyttelyturistelointeja oli kertynyt jo ulkonäyttelyistä, sillä olihan siellä Kuopiossakin väkeä ja kuulutusmölyä. Edilläkin meno helpottui kun käytiin vähän mussuttamassa nakkia pitkin näyttelyaluetta ja vähän tutustumassa tunnelmaan.

Kun Tapio Rannan arvostelema 8-kehä sitten siinä pyöri, toimin auttavana kätenä norwichien aikaan Nanin pöydän ympärillä. Piipahdinkin kasvattajaluokassa kehässä Nanin omalla, hellyttävällä, Inni-neidillä, tuloksena KP ja sij. 2 kennel Nanstopille. :)

Sitten norfolkkeilemaan. Kehässä Eddietä alkoi taas vähän jännittää, koska aikalailla vaan sinkaistiin kehään heti wichi kasvisten jälkeen. Välillä äijällä kuitenkin häntä heilahti, ja toisinaan sitä liikkeissäkin oli mahtavia sekunteja, mistä pitää olla ylpeä ♥
Eddien arvostelu:
"Ikäisekseen (6kk) hyvin kehittynyt pentu, jolla on hieman pitkä kuono-osa ja kookkaat korvat. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä karvanlaatu. Tarvitsee lisää kehätottumista."
PEN 5-7kk sij. 2 ei KP:ta

Sijoittaessa Tapsa tuli vielä sanomaan, että Een kohdalla KP:n puuttuminen johtui vain sen esiintymisestä. Ja ymmärrän sen, sillä eihän liikkeitäkään ole helppo katsoa hetkittäin lattiamatoksi muuntautuvasta pikkuherrasta :) Mutta treeniä treeniä ja vähemmän häkellyttäviä näyttelypaikkoja, niin eiköhän se siitä (;

Pinja ja Roosa JH-kehässä.

Pentukehien aikaa tapahtui myös pientä häslinkiä, kun yllättäen Roosaa tultiin kysymään JH-koiraksi nuorempiin, joiden alkuun oli hyyvin vähän aikaa. Niinpä Nea ja itse kisaaja Pinja joutuivat kestämään todella nopeaa ja sekavaa selitystäni siitä, kuinka Roo esitetään. Koko opetus taisi kestää kutakuinkin sen pari minuuttia, selvää asiaa siitä oli puoli minuuttia? Niinpä puolen minuutin norfolkkoulun jälkeen Pinja suuntasi kehään, kuten minäkin, mutta Telman kanssa. Temppa oli oma pirteä, hösläävä itsensä halliolosuhteista huolimatta, eikä neidin esittämisessä ilmennyt ongelmia. Se siinä vaan on, että kun neidillä kiristää hihnaa turhan tiukaksi, menee etuliikkeet kunnon kauhomiseksi. Tosin rumpalilapsihan on vielä nuori, ja normaalisti liikkuessa ei moista rummuttelua näy, eli odotellaan vaan neidin "valmistumista".
Telman arvostelu:
"Tässä kehitysvaiheessa hyvin sopusuhtainen kokonaisuus. Hyvä nartun pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Hieman etuasentoiset lavat. Riittävä raajaluusto. Miellyttävä tempperamentti. Liikkuu löysästi edestä, takaa ok."
PEN 5-7kk sij. 2 KP PNP2

Neiti näyttäytyi siis oikein hienosti tässä pohjoismaiden mittelössä. Kehässä voiton vei Norjan tuonti ja kolmanneksi hiipparoi nuori neiti Ruotsista. Kansainvälistä meininkiä siis ja Suomi hienosti kunniapalkintoineen hopealla! :) Kehässä ollessani mulle tultiin jo ilmoittelemaan nuorempien junior handlereiden tuloksia, sillä Pinja oli voittanut! Kehässä uutinen meni vähän ohi, mutta kun se tultiin uudestaan selventämään niin Iran onnitteluhepuli oli valmis alkamaan!

Kun vaan Telman kehästä selviydyin, tuli kiirus lähteä JH-kehälle Nanin norwichinterrierin Jaeva Catch Phrase, eli Spudin kanssa. Pölähdettiin paikalle kun kaksi yksilöarvostelua oli jäljellä. Niinpä rauhoittumiseen ei juuri jäänyt aikaa, ja siinä tuli muutenkin aikasmoisia mielenkiintosia tapahtumia koettua kehän laidassa. Spud ei juurikaan ottanut kontaktia seistä tönöttäessään, joten päädyin esittämään sen maasta. Silti yksilöliikkeenä teetetyn kolmion jälkeen, myös vapaana seisominen sujui. Ja ne liikkeet ♥ Spud oli unelma liikuttaa, aina kun herra totesi suoran jatkuvat tarpeeksi pitkälle eteenpäin, otti se kunnon vauhdit edelle ja itse sain vain tulla kiltisti perässä.
Kun yksilöarvostelut loppuivat meidän suorituksen jälkeen, alkoi tuomari (Kimmo Mustonen) tiputtamaan ja sijoittamaan. Itse ajattelin sählänneeni huimasti koko kehän, eli ajattelin katsovani sijoitettavat kehän ulkopuolelta. Silti oltiin viiden parhaan joukossa, mikä riitti jo yllättymään positiivisesti. Kun blogissa ennenkin mainittu Sanni nappasi sijoituksen viisi borderterrierillä alkoi mulla päässä hyristä aika kummia ajatuksia. Pystystyisinkö mä muka todella uusimaan viime vuotisen? Loppujenlopuksi meitä oli jäljellä kaksi. Lotta villakoiralla ja minä. Mustonen teetti vielä yhdessä edestakaisin, kunnes sijoitusruusukkeet lyötiin käteen. Ja meille napsahti voitto! Vaikka kisaajia oli vähän, tästä tuli niin hieno fiilis ♥ Spudkin osoitti ex. kennelkoira taitojaan nostamalla koipea palkintopehmolelun päälle, mutta onneksi siinä oli suojamuovit :D

Liikettä isossa kehässä vastuksena nuorempien voittopari Pinja ja Roosa.

Päivän paras käytiinkin sitten isossa kehässä, toisin kuin viimevuonna. Fiilis oli hieno kun Spudkin sai päästellä oikein urakalla. Liikkeinä isossa kehässä teetettiin kolmio, joka sujui wichiherran kanssa oikein mainiosti. Ympärikin taidettiin vetää pariin otteeseen. Mistään ei kuitenkaan ilmaantunut vaihtokoiraa, eikä koiriakaan vaihdatettu. Ja reiluahan se oli, ettei vaihtoa tapahtunut. Roosan kanssa kun tuskin olisi muodostunut suurempia ongelmia. Sijoitus jänskätti aikalailla, koska jompikumpi uusisi viimevuotisen, joko minä tai Roosa. Nostalgiat ilmassa.

Ja voitto suotiin mulle ja Spudille! Pinja teki kuitenkin mielettömän hyvää työtä Roosan kanssa, siihenkin nähden kuinka vähän ehdin parivaljakkoa opastamaan. Kiitos vielä Nea kun suomensit siskollesi mun hätäiset ohjeet ja pidit huolen Roonkin vähäisestä turkista ♥ Päivä oli niin huippu! Ja tietysti superkiitokset Nan, että sain kisailla Spudilla!

Team ET-sähläilee parikilpailussa

JH-kehän jälkeen pompittiinkin sitten kakaroiden kanssa parikilpailuun, lähinä kokemusta hakemaan. E oli jälleen vähän avoimempi, vaikkakin hihnan kanssa oli ongelmia. Telma tössötti kuin ei olisi tajunnutkaan veikan läsnäoloa. Parhaamme me lapset kuitenkin yritettiin, vaikka ymmärrettävästikkään sijoitusta ei herunut.

Mittelöstä lähdinkin sitten jatkamaan kiirreellä matkaa, koska olin lupautunut auttamaan Sannaa kennel North Wichin kasvattajaluokassa. Hihnan päähän päätyi näyttelypaikasta aikamoiset hepslaakit saanut Leo uros jolla riitti virtaa höösäämiseen joka suuntaan. Seisominen alkoi kuitenkin sujua, mutta liikkeet menivät armottomaksi vetämiseksi. Mutta silti olen ylpeä siitä, että koira esiintyi edes jotenkuten (: Kasvattajaluokasta ei herunut sijoituksia, mutta kokemuksena tämäkin opetti taas uutta!

Kiitoksia vielä kaikille osallisille huikeasta näyttelypäivästä, oli aivan mahtavaa ♥ Erityisonnittelut vielä Pinjalle JH 1/2:sta ja Junille vuoden silkkinuori palkinnosta! Kai mä kirjotin sen ainakin melkeen oikein?

Näkyillään jälleen ens vuonna terri-erin merkeissä, eihän tätä voi skipata!

missähän se yksi kuvahaaste oli?

2011-09-05T16:19:00.001+03:00

Miira iski meille haasteen joskus kesäkuun loppupuolella kuvahaasteen, joka hoidetaan nyt tässä näyttely ja agipäivitysten välissä :D Varautukaa järkyttymään.
Haaste heitetään Annalle ja wichiteamille, Saanalle, Beffille ja Sunnylle ja vielä tajuttuani Johannalle ja huskyteamille! Ja toki jos joku tuntee armotonta halua päästä tiedostojen uumeniin seilaamaan, niin senkus teet perässä (:

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten

2. Toisinaan Roosa, Iines ja Telma ovat hyvin edustavia.

3. Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastamme

Tallinnassa oli mahtavaa suklaakakkua, ei ihan koirajuttu, mutta kuka vaati (;
+ PHKP-leirit!

7. Muunmuassa nämä persoonat ovat huippuja

Ikävä! Saara, Aino, Anna, Leea, Saana, Veronika, Enni, Milla ja Juni + piskit ♥

Telma päätti maistella..

9. Tämä on minusta kaunis kuva

10. Lopuksi paras (tai ainakin yksi niistä) kuva ikinä

TamSK iltakisat - Neljä askelta eteen, yksi taakse

2011-09-02T23:49:00.002+03:00

Tossa pari viikkoa sitten käytiin Roosan kanssa TamSKin iltakisoissa tallilla kahden startin voimin. Molemmat radat olivat siis agilityratoja, tuomarina Johanna Nyberg.

A-radan rataantutustumisessa mietin lähinnä sitä, kummalta puolelta aloitan, eli takaaleikkaanko putken vai keksinkö jotain muuta, jotta linja olisi parempi keinulta renkaalle. Rengas aiheutti muutenkin huolta, koska tuota uudenlaista me ollaan tosi vähän tehty. Lisäksi pituus aiheutti päänvaivaa, ja yritin keskittyä siihen, että menisin tarpeeksi pitkälle. Vaan kuinkas kävikään.

Ennen radalle lähtöä Roosa sai taas hyvät kierrokset, kun leikitin sitä jälleen kokonaisella nakilla. Silti alkuradan meno oli vähän tahman oloista, osittain ehkä myös sen takia, että joudun suunnitelmieni takia jättämään R:n niin kauas. Mutta tuo keinu pistää ihmetyttämään. Roosa on kuitenkin aika ollut melkoisen varma keinusuorittaja. Ihan alkeisvaiheessa se taisi saada pienen, kerralla hoidetun vierastamisen keinua kohtaan, ja viime talvena keinu paukautti aika kovaa vastaan, liekö tämä sitten kummittelua siitä. Kuitenkin, Roosa otti takapakit, ja oma pakka meni siitä hetkellisesti sekasin. Homma saatiin kuitenkin kiellon jälkeen kootuksi, ja matka jatkui. Renkaalla Roo kyttäsi toista väliä, korjasi kuitenkin. Takaaleikkaus ei tuntunut paljoa edes hidastavan, eikä folkkitapaukselle tullut sitä "mitähäh?!"-vaihetta putken jälkeen mitä joillakin koirakoilla näki. Taisin kerrankin ilmoittaa oikeaan aikaan!
Kepit.. Kuinka me aina onnistutaan? No, ensinäkin yritys oli antaa Roolle tilaa, ja niin mielestäni annoinkin. Kierrokset vaan taisivat olla luppakorvien välissä niin korkealla ja vauhti päässyt tappijalan mielestä sopivasti kasvamaan, ettei tuollaisella piipityksellä mennä oikeaan väliin. Roosalla oli kuitenkin ollut viime valkussa aivan mahtavia yksittäisiä keppihakuja. Tietenkään sitä mitä tapahtuu treeneissä, ei voi olettaa tapahtuvan kisoissa. Mutta en mä nyt ihan metrien päässä seissytkään? Mutta hylky napsahti kolmen välin pujottelemisesta väärään suuntaan. Toisella yrittämällä vika väli jäi pujottelematta, ja taas uudestaan.
Loppurata olikin siedettävämpää menoa pituutta lukuunottamatta, koska mähän en mennyt läheskään niin pitkälle, kuin kaavailin. Jäin siihen ensimmäisen palan kohdille tökkimään. Lisäksi olen nyt videolta tihrustanut sitä, ottiko Roo puomin alastuloa, vaiko ei. Mutta tästä voi ilman muuta syyttää käskytystä. En sanonut mitään! Kai tossa vaiheessa tuli joku kumma "lölölöö"-fiilari, tiedä sitä. Oikeastaan mulla ei oo mitään hajua mitä tekisin noiden kontaktien kanssa. Taaskaan. Muutenkin hitaalle minikoiralle toimivia ratkaisuja vastaanotetaan kommenttilootaan. Kiitosta (:

B-radan rataantutustumisesta tulin jälleen onnellisena ernuna, meinaan pituuden jälkeisen hyppykuvion päätin vetää päällejuoksuna, mitä muilla ei ainakaan mineissä näkynyt, mutta hyvin se kyllä toimi, ainakin Roosalla. Suoran putken eteen persjättö tuntui yhtä riskiltä kuin se olikin, mutta en oikeen luottanut ajatukseen A:n takaaleikkauksestakaan, koska ajattelin siitä tulevan epätoivoista rämpimistä. Ja videoltahan sen näkee kuinka siinä kävi.

Alkurata meni paremmin kuin aiemmassa, olin vain liian kauan koiraa vastaan mikä hidasti. Keinu nyt oli edelleen epävarma, mikä jäi vähän kirvelemään takaraivoon. Keppien haku kuitenkin nappiin, samoin irtoominen sinne suoraan putkeen. Persjätönkin ehdin tekemään, joskin en ehtinyt rauhoittaa itseäni lainkaan vaan heiluin yhä renkaalle ohjatessa kuin mikäkin tuuliviiri. Niinpä Roosa hyppäsi kehikosta, ja kun vedin neidin renkaan ohi takaisin, yrityksenä pitää tulos vitosena, taikka yliaika sellaisena, alkoi pieni punainen rääkyä ihan kiitettävällä volyymilla. Siitä se sitten painelikin putkeen, josta hyl. Sen jälkeen jälleen renkaan kehikosta ja A:lle. Olisiko taas voinut luottaa koiraan ja sen radanlukutaitoon ja takaaleikata? Jaa-a, virheistä oppii. Olihan se vauhtikin aikamoinen kun suorasta putkesta tultiin, kun ensimmäiselläkin radalla Roosa kuitenkin itse korjasi keppivirheen. Kolmas kerta kuitenkin toden sanoi ja selvittiin A:lle, ihan luvan kanssa.
Loppurata olikin jälleen siistiä, mutta jatkoin käsittämätöntä puominkontantivammailuani. Pituus nappiin, jesjes, ohjauskuviot nappiin, jesjesjes, ja loppusuora nappiin, jeees (:
Loppujenlopuksi siis suuhun jäi varsin hyvä maku ja tekemis-/menohalutkin oli koiralla hyvässä mallissa! Ne asiat mitä munattiin ekalla radalla, korjattiin tokalle, ja se missä onnistuttiin ekalla, munattiin tokalla.Voisko tota kutsua edistykseksi?

Kuopion unelmakelit ja uusi ulkoasu

2011-08-29T20:12:00.117+03:00

Ja ehkä vähän ylimääräistä herkistelyäkin, sillä, facebook muistutti juuri, että eräästä tähän hetkeen paljonkin vaikuttaneesta tapahtumasta on nyt kulunut vuosi. Näpytin meinaan kyseiseen mediaan tilapäivityksen: "Hihiha terri-erin päivän paras junior handler !" En usko, että ilman tuota lähtölaukausta olisin innostunut tästä lajista ylä- ja alamäkineen lainkaan näin paljon. Että kulkisin lähes viikonlopusta toiseen vain JH-kisan takia, ilman että koiria oltaisiin ilmotettu rotukehiin. Ja jos en olisi saanut kyseistä innostusta, miten olisin voinut tutustua kaikkiin ihmisiin JH-kehien laidalta? Niinpä, en mitenkään. Joten nyt tässä vikan vuoden loppusuoralla alkaa tää herkistelyvaihe. Mutta mitä mä tekisinkään ilman teitä ♥ Ette te kuitenkaan pääse musta ja mun junttiluppakorvista eroon ensivuonnakaan (;

Mutta Kuopioon startattiin perjantaina heti leirin jälkeen. Matkassa nyt ei yleisestikkään ole mitään kerrottavaa, autoon oli pakattu oman kolmen lauman lisäksi Kasper, joka oli meillä hoidossa. Hotellihuoneessa riittikin menoa, Kaskas ja Tem pitivät omia leikkibileitään. Lenkityksissäkin joutui käyttämään luovuutta, kun ainakin landekoira Roosalle tuotti ongelmia asvalttiviidakko, ja penneliineillä oli hirveän hauskaa köyttää vanhusten hihnoja yhteen ja saada noiden tiukkistätejen pinnat kireälle :D Silti lapsoset osoitteutuivat jälleen ihanan avoimiksi ja reippaiksi kakaroiksi, joita ei paljoa kaupungin kummallisuudet hirvitä. Ja se on hyvä se, sillä mitäpä sitä muutenkin yksinkertaista terrierin päätä hömppäjutuilla täyttämään!

Lauantaina karautettiin siis Petrin kyydillä näyttelypaikalle, mielessä vain yksi ongelma: Mulla ei oo kisakoiraa normikisaan. Monet tutut jättivät kyseisen kisan välistä panostaen sitten myöhempään karsintaan, mutta itse päätin tuonkin kisan kokeilla. Ja kokeiluksi se menikin, kun kisakoiraksi päätyi oma pikkainen Iines! Kokemus oli kuitenkin oikein valaiseva ja Iines esiintyi oikein tarmokkaasti. Tosin extraryhdin voisin pistää sen näyttelypaikalla pärränneen mönkijän piikkiin, sillä Nunu koitti monellakin keinoin löytää kyseistä vempelettä. Sitä ei tarvinnut muuta tehdä kun asettaa takajalat ja pitää hihnasta kiinni. Iines oli kuitenkin hyvin pätevä, ja taisin vihdoistaviimein itsekkin oppia oikean tavan seisottaa tuo etevä pikkunainen, jolla on jouset takapuolen alla :D Ryhtiä me kavaittaisiin liikkeeseen, muuten Iineksen paketti olisi oivallisesti kasassa.

Olin Iineksen esiintymiseen todella tyytyväinen, mutta en odottanut mitään kummallisuuksia, koska oon niin vähään tyytyväinen mustan neidin kanssa. Silti tuomarina toiminut Kristiina Ahlberg nappasi meidät kahdeksan parhaan joukkoon! Kristiinahan tuomaroi junnut myös Oulussa kisatessani Wiimalla, joten selvästi esittämiseni kelpasi myös pikkukoirien kohdalla. Meidät käteltiin ulos kehästä viittä sijoittujaa valitessa, mutta Iines depytoi oikein hienosti "isojen näyttelyiden" JH-kehät ♥ Kysymässäni palautteessakaan ei ollut moittimista, esittämisessäni ei kuulemma ollut mitään kohtaa mikä olisi häirinnyt, mutta taso oli niin kova, että valikoiduimme ulos. Hyvä fiilis ja hyvä Iines!

Toinen kisa olikin sitten PMV-karsintakilpailu, jossa siis valittiin joukkue, sekä varajäsen Suomen maajoukkueeseen edustamaan Ruotsissa järjestettävään Pohjoismaiden Voittaja koiranäyttelyyn. Olin jo alussa päättänyt, että tämä kisa mentäisiin Roosalla, ja niinhän siinä tehtiin. Roosa oli reippaalla tuulella PHKP-leirirasituksista huolimatta, jaksoi töseltää oikein hyvin! Tuomarina oli Krista Kitti.
Vaikka seisotinkin Roota aika paljon, se jaksoi hyvin heiluttaa häntäänsä aika vähälläkin steppaamisella ja vinkumisella. Pöytäkin meni ihan kivasti, eikä yksilöliikeetkään tuottaneet suurempia ongelmia. Muisti ei taaskaan riitä niin pitkälle, että muistaisin mitä liikkeitä teetettiin.
Meidän reissu päättyi tähän, mikä ei kuitenkaan harmita, koska jatkoonpäässeiden taso oli hirmuinen. Ja joukkueestakin tuli huikea! Superonnittelut Sannille joukkueeseen pääsystä ja vielä Junillekkin jatkopaikasta huikean suomenajokoiravalinnan jälkeen ♥

Sunnuntaina oli suuntana jälleen ravirata. Illalla Annen kanssa viestitellessä tuli puheeksi, että esittäisi cairniuros Klapin (Heilurihännän The Name Of The Game), mutta kiitos hotellimme onnettoman porrassuunnittelun ja armottoman hitaan hissin, ehdittiin näyttelypaikalle vasta, kun PU-luokka oli jo käynnissä. Suunniteltuja muitakaan cairnioperaatioita ei toteutettu, lukuunottamatta yhtä: kisasin nimittäin Annen omistamalla, aivan ihanalla cairnmiähellä Patrikilla, viralliselta nimeltään Sanderfield's Pure Talent ♥

Kiitos hätäinen lähtö, alkukehä meni vähän opetteluksi, mutta yhteinen sävel löytyi viimein, kun tajusin kuinka se homma pitikään hoitaa. Liikkeet menivät kuulemma siltikin liian hissukseen, olisin saanut tikittää kuin pieni ompelukone :D Jotenkin ei vaan pieneen päänuppiini mahtunut ajatus siitä, että cairnin kanssa saisi marssia niin vietävää vauhtia.

Ennen yksilöarvostelua kävikin sitten meidän Kuopion suurin moka. Äiti, joka on ollut Roosan snakepannan ostamisen jälkeen hirmutarkka siitä, että laitan hihnan oikeinpäin, huomasi, että Patrikin panta on ns. väärinpäin, jolloin se ei siis löysty. Tomerana äiti sitten päättikin mun pienen vastaanlaittamisen jälkeen kääntää hihnan niin, että se löystyi. Kaikki meni hyvin yksilöarvostelussa liikkeiden alkuun asti. Kun hihna pääsi aavistuksen tippumaan, oli pää jo valmiiksi alhaalla. Niinpä liikkeet olivatkin enemmänkin perässä vetämistä ja namilla houkuttelemista, not nice. Ja kun kehästä tultiin ulos, Anne oli heti korjaamassa hihnaa ja sanomassa kuinka ne hommat oikeesti tehdään ja miksi juuri niin. Äitikin jäi Annelle skumpat velkaa ton toilailun takia, mutta sekin velka on jo maksettu (;

Mutta kehähän jatkui, ja liikkeetkin toimivat nyt taas oikein hyvin kun hihna oli hoidossa, ja luotto siihen puoleen, toi itsevarmuutta myös seisotuksiin. Silti tuli yllätyksenä, että tuomari, Saija Juutilainen, nappasi meidät jatkoon! Jatkoon päässeiden tarkkaa lukumäärää en muista, koetan tarkistaa sen, mutta en sainoisi meitä yli 12 olleen. Joten olen todella, todella tyytyväinen tähän. Jatkoonpääsyyn meidän tie sitten jäikin. Palautteessa Juutilainen sanoi olleensa todella tyytyväinen siihen, kuinka Patrik liikkuikin hyvin sitten loppukehässä, ja oli kuulemma muutenkin kovin pitänyt tavastani esittää. Vanhempien voittajassa hän oli kuitenkin ihaillut sitä, kuinka koira näytti palvovan handleriään, ja kuinka kyseisen koiran handleri ei palkannut häiritsevästi kokoajan. Tuomarintyössä kuulemma on nimittäin kamalinta juuri se, kun pikkukoiraparat yrittävät syödä tuomarin sormet namin toivossa. Niin muuten vanhempien voittohan meni *jännitysrumpupärinää* ...

©Satu-Maria N

JENNYLLE JA ROOSALLE ♥ Molemmat tekivät aivan mahtavaa työtä, mikä tekeekin Päivän Paras-häviöstä harmillisen. Roosan jaksaminen jaksaa yhä yllättää ja onneksi epäselvä selitykseni Roosan esittämisestä auttoi Jennyä pääsemään jyvälle. Hirmuisen tarkasti en nimittäin ehtinyt parivaljakkoa toisiinsa tutustuttaa. Karvattomuus ei siis haitannut norfolkkien tuomarinoikeuksia omistavaa Juutilaista, eikä se että aloitusrepliikki näiden kahden huipun tytön arvostelulle oli: "Ompa sillä suuret silmät!" Kyllä sitä pitää ollakkin, että näkee ketä pitää palvoa (;
Ira kiittää jälleen mahtavasta seurasta ja onnistuneesta viikonlopusta, tunnelmoimisiin ♥

Iinukanunnuka 3 vuotta !

2011-08-29T00:44:00.003+03:00

Iines kotijoukkoineen lähettää onnentoivotukset myös muulle Heilurihännän Black pentueen väelle: Emmalle, Pyrylle ja Karhunpojalle ♥

PHKP - Fest i Hela Huset 2/2.

2011-08-29T00:41:00.004+03:00

Porkkanat poseeraa torstaisin!

LMFAO - Party Rock Anthem ft. Lauren Bennett

Viimeisiä päiviä viedään leirielämästä, ja taas oon näköjään ollut laiska tän kirjottamisen kanssa. Kuitenkin, tässä tätä olisi. Eiköhän tämän megaleiripäivityksen ja Kuopion hommien jälkeen päästä takaisin järjestykseen: turhia turinoita treeneistä ja vääntämistä JH-kehissä. Sitähän se meidän homma taitaa enimmäkseen olla :)

Torstai
Ohjelmassa formula agi, sekä formulatoko, junnukisat ja yksi kasiottelulaji. Vaikka hommat kuulostaa vähältä, nii kyllä siinä häppeninkiä riitti ihan tarpeeksi pienen folkustin ja perässä raahautujan pään menoksi.

Aloitetaan sitten vaikkapa toko-formulasta. Kaikki ovat varmaan kuulleet rally-tokosta, mutta formulaversio olikin rakkaiden leiriohjaajiemme älynväläysen tuotos, jossa tokoliikkeitä tehtiin peräjälkeen. Ensin harjoiteltiin kyseisiä liikkeitä yksittäisinä, kunnes sitten hoidettiin koko homma letkassa.

Roosan seuraamiset oli kivoja! Jälleen kun kimitin sille ja niin päin pois, mutta mikäs siinä kun en nyt sen suuremmin tavoitteita tokon kohdalle pistele. Motivaation kotonanousua etsiessä, pitäis vaan tempautua treenaamaan noitten ihmisten kanssa eri paikoissa niin ehkä se siitä :D Paikallamakuu oli jees, vähän hidas ehkä. Luoksetulon jälkeinen perusasento... Tota pitää vahvistaa ja vahvistaa vielä vähän lisää. Roo jää joskus kyttäämään eteen, niinkuin se ihan alussa opetettiin, eli nyt pitäisi tehdä lyhyellä matkalla noita, että tultais suoraan sivulle ja hyvästä perusasennosta huimat namit jeejee! Ja vauhtiluoksetuloja pitäis kanssa toki jatkaa. Mutta ehkä tässä on suunta ylöspäin. Tai niinhän mä aina tuppaan sanomaan :D

Mutta itse "formula-osuus" meni Roosalla hyvin. Oltiin ensimmäisiä suorittamassa, joten en tajunnut ottaa hihnaa pois, joten esim. luoksetulokin tehtiin vain hihnan mitan päästä. Tosin se olikin vallan mainio luoksetulo, ei siinä mitään (:

Sitten formula-agiin, ohjaajiemme mielestä kummunnut kai tuokin laji. Mentiin siis agirata, ja esteiden väliin oltiin tungettu yhtä sun toista pyörähdystä tehtäväksi. Milloin piti peruuttaa kolme askelta, milloin pyöräyttää koira jalkojen välistä, mitä näitä nyt oli :D Roo toimi kuitenkin taas mukavalla innolla, mitä se nyt vähän ihmeissään kyttäs kun piti kaikenmaailman hommia tehdä siellä, missä niitä ei yleensä tehdä. Pari höseltävää kohtaa tuli, kun Roolla nousi kierrokset ja sitten pitikin joku tempuntynkä tehdä eikä saanut lähteä etenemään, mutta kaippa tuonkin saattoi ottaa jonkilaisena kuuntelutreeninä?

Ja kuten jo mainitsinkin, ohjelmassa oli myös Junior Handler-kehä, jossa tavallaan puolustelimme viimevuoden voittoa. Toki läpällä, mutta pitihän sitä nyt höpöttää kun kerrankin onnistui jossain. Ikäluokkien osallistumismäärät osuivat kutakuinkin samoihin lukemiin. Tuomarina Lea Nissinen, jonka nimi on mahdollisesti myös pyörähtänyt täällä yksien agivalkkujen takia.

Yksilöarvostelu meni kivasti. Pöydällä pidin aika kauan Roosaa namilla, kunnes vaihdoin pitämään leuan alta. Kun tämä päivittely venyi, en muista pitikö näyttää hampaat itse ja pitikö sitä ensinäkään näyttää hampaat vai purenta. Kuitenkin pöytäjutut sujuivat hyvin, eikä teetetty liike kolmio+edestakaisinkaan tuottanut ongelmia. Joskus ympäri mennessä hihna löystyi sen verran, että pääsi tipahtamaan vähän alemmas, ja tällöin meni ryhti liikeestä. Päästiin kuitenkin seisoskelun jälkeen jatkoon (: Jatkoon päässeiden kesken teetätettiin ainakin yhdessä edestakaisin. Sitten porukasta karsittiin viisi sijoitettavaa ja oltiin vielä tässäkin vaiheessa mukana. Ja niin siinä kävi, että tuttuja alettiin ympäriltä sijoittamaan, kunnes jäljellä oltiin minä ja Moonika, tuttu pari jo viime vuodelta. Tälläkertaa sijoitukset meni toisin päin, eli tulin toiseksi, mutta oon toodella tyytyväinen Roosan esiintymiseen ja palautteeseen jota saatiin Lealta. Olin kuulema yllättänyt, kun en ollut samanlainen "hölöhölö"-ihminen kuin aina muuten. Osasin olla rauhallinen ja esitinkin nätisti. Oli todella hauska kuulla tommosta palautetta, ja olin muistanut laittaa ihan oikeanlaiset sukatkin. Most important thing :D Hieno asia oli myös se, että Juni seurasi mun viimevuotisia jalanjälkiä ollen Päivän Paras! Hienoo tytöt (;

Kasiottelulajina meillä oli Autotalli, joka palasi ohjelmaan tauon jälkeen. Aiemminhan oon kirjoitellut Autotalli Vol. 2, joka oli ykkösestä poiketen koiraton. Autotallissa koira siis jätetään makaamaan, leiriläinen juoksee juomaan lasin vettä, ja palaa koiran luo. Roosa kanssa homma sujui oikein kivasti, maahanmeno oli vähän hidas ja jouduin sitä varmistelemaan niin meni aikaa, mutta ehkä siihen vaikutti enemmän se mun juontinopeus :D tälläkertaa en sentäs repeillyt siinä vettä vetäessä. Tulosta enkä sijotusta löydä mistään, mutta ainakin itse olin tyytyväinen.

Torstain iltamenoja

Torstaihan on yleisestikkin se viimeinen leiri-ilta, jolloin on yhdistetty iltapala ja iltaohjelma, eli agiradan laidalla olevalla katoksella grillattiin makkaraa ja paistettin lättyjä. Meno oli varsin lepposaa tuolloin. Pikkuhiljaa siirryttiin sisätiloihin pelaamaan Aliasta, kunnes meidät häädettiin ehkä puol 12 aikaan?
Tämän jälkeen asetuttiin Annan huoneeseen, kunnes taidettiin saada häädöt sieltäkin. Mutta mitäs me tehtiin: painuttiin takaisin sinne! Loppuiltaa (yötä) fiilistä piti korkeella Annan huoneessa itse Anna, minä, Veronika, Leea ja Aino. Kaikista parhaiten meidän fiiliksiä varmaan kuvastaa tämä facebooktilapäivitys ja sen kommentit :D

Poju - Poika saunoo
tässä kyllä pitäisi olla meidän omat sanotukset!

Perjantai
Yhyy, vikapäivä. Kasioteltiin, pakattiin kamoja ja kerrottiin kasiottelun tulokset. Perinteeksikin muodostuneen tavan mukaan, viimeisen päivän laji oli agityli. Eli agiesteet pisteytetään ja pisteitä kerätään minuutin ajan. Ja herranjestas Roosa painoi täysillä! Ainoastaan yksi rima tuli alas loppuvaiheessa, kun alkoi ehkä jo jalka painaa. Pisteitä taisi tulla kutakuinkin 77 ja sijoitus oli 3! Edelle kiilasivat belgi ja perro, joten pitää olla supertyytyväinen pikkupiskiin! Kuitenkin suurimman pistemäärän saanut mini ♥

Siivoilu sujui pitkälti Basshunterin tahdissa ja tulipa siinä kaadeltua vähän vesikuppejakin. Kuitenkin hommasta selvittiin ja suunnattiin 8-ottelun palkintojen jakoon paria hullua köyhempinä, kun Saana (joka oli lähtenyt jo torstaina) ja Veronika uupuivat joukostamme. Veronika oli lähtenyt jo perjantai aamuselta valmistautumaan nuorten SM-kisoihin, mutta me "jämät" pidettiin lippua korkella! Ja mekin yllättävän korkealla koska sijotuttiin neljänsiksi! Oli olotila että whootta fuuuuk, mutta ihan mielettömän hienoa! Läheltä liippasi että oltaisiin saatu nimemme kasiottelun uuteen kirjaan, tai ken tietää, ehkä siellä olisikin neljä parasta ensi kerralla? (; No, en usko tähän, mutta ainakin itse tuun muistamaan tuon hämmentävän näyttelyiden vihreän sijoituksen!

Treeniporukan hullut ja me muut kahjot ♥

Suurensuuri kiitos vielä kaikille leirin järjestäneille hepuille ja leiriläisille ja Hiidenhelmelle ja sen porukalle ja äsh kaikille! Oli aivan älyttömän mahtavaa ♥ Ira kiittää ja kuittaa peehookoopeen osalta, ellen innostu joskus tätä "kootut kuvat ja lausahdukset"-postausta vääntämään, mutta en ainakaan hetkeen. Mutta muistakaa uida tulivuorissa, ja kohdelkaa shetlanninlammasponejanne hyvin!

PHKP - Fest i Hela Huset 1/2.

2011-08-16T00:04:00.002+03:00

Basshunter vs Big Brother - Fest i Hela Huset

Blogikirjoitus alkaa tälläkertaa ei niin kovin koirakeskeisellä kuvalla, mutta onhan meidän paidoissa se kennelliiton logo tuolla ihmisukkeleiden keskellä. Eiköhän se ole tarpeeksi? Mutta tosiaan, Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorisoleiri tuli ja meni ja oli mainiota! Varoituksen sanana voinkin sanoa että tästä kirjoituksesta luultavammin tulee piitkä ja hyvin runsaskuvainen pommi, joka ei sisällä niin paljoa koirakuvia kuin yleensä, eikä sekavuudeltakaan voida välttyä. Koitan kuitenkin tehdä tästä suhteellisen kattavan niin voin sitten junnuvuosien jälkeenkin vähän elellä porkkananväristä leiriä. Tänä kesänä kun en kirjoittanut mitään käsin jo leirin aikana. Kyllä, olen aina ennen pitänyt leiripäiväkirjaa.
Laitan myös hyvin järisyttävää kuvamateriaalia omasta naamastani. Edustaminen ei tunnu kuuluvan ohjelmistoon.
Ja saatte tämän vielä kahteen osaan silvottuna, ei aivan niin kuin suunnittelin.

Maanantai
Lähtö keskellä päivää mökiltä. Sitä edeltävä pakkaus ja koiran kiljumisen kuunteleminen. Kaikki meni vähän semmosella "minnehän mä nyt oonkaan menos?"-fiiliksellä, leiri ei viel kutkuttanu takaraivossa. Kuitenkin sitä tuli näpyteltyä viestejä populoille ja lähtö venyi yhdestä jos toisesta syystä. No oonkohan mä koskaan ollut missään ajoissa? Niinpä mua katottiinkin vähän kummastuneina kun hyppelehdin paikalle klo. 13 kun saapumisen piti tapahtua puoliltapäivin. Juuri oli ihmiset kokoontuneet etupihalle kaareen (vaikka hullut olis kai tahtonu sydämen mallisen :< ), kun kaarsin sinne tuttujen ihmisten luo. Pidin kuitenkin riemunkiljahdukset sisällä, mikä on yllättävää.

Pakkailut mun pikkuiseen koppiin, jossa majotuin vain pienen Röhväleen kanssa. Tai oikeastaan vaan nukuin ja ruokin Roosan siellä, muuten tuli heiluttua missä nyt milloinkin. Koppi oli kuitenkin varsin hyvä, Roosakin sai levättyä kunnolla kun oltiin käytävän päässä.

Maanantainakin hääräiltiin koulutuksissa. Järjestystä en muista, ohjelmia kun ei tullut mukaan, mutta olin B-ryhmäläinen. Suurin osa porukasta oli pienien, agissa kisanneiden/harrastaneiden koirien poppoo. Annan Hilkkahan on toodella pieni spaanieli, mutta sopi asiallisen hienosti joukkoon!

Aloitetaan nyt vaikka aktivoinnista. Jepu piti meille höpöttelytuokion palkkauksesta ja virittelystä ja mitäs kaikkea siinä nyt oli. Koirat sai vaan löllötellä vieressä ja loppuaikana tehtiin parit rentoutumisharjotukset. Roosaa väsytti jonkinverran, eli ei tainnu olla meidän eka koulutus, joten sujui kohtalaisen hyvin se kyljellään makoilu ja hengen vetäminen.

Junior Handler-koulutuksen hoiti jälleen Saana. Mitään kummaa ei tapahtunut, taidettiin harjoitella ympärimenemistä molempiin suuntiin, sekä edestakaisin liikettä? Roosan häntää laiskotti ja paljon. Silti likka oli hyvin pätevä.

Ryhmäpotrettia ekana päivänä
Ylärivi vasemmalta oikeelle: Milla, Juni, minä, Veronika, Leea
Alarivi vasemmalta oikeelle: Aino, Anna, Saana, Enni, Saara

Tokoa koulutti Outi. Perusasentoja, ja sitä ringissä pujottelua ja luoksetuloja tehtiin ainakin. Roosa toimi oikein mukavasti, jotenkin pikkaisen tokomotivaatio nostaa päätään aina PHKP:llä ollessa, onkohan se sitten Punkalaitumen ilmapiiri vai mikälie saa tommosta ihmeellisyyttä mun päähän.

Agilityn koulutti yhteistuumin Netta ja Aino. Netan rata oli simppeliä suoraa jolla Roosa innostuikin kiihdyttelemään. Pituus tuotti vaan taas päänvaivaa, mutta sensijaan R kuunteli haltuunottoja putkella tosi hyvin! Loppuun vielä pimeää putkikulmaa, meni hyvin.
Ainon radassa saikin miettiä vähän enemmän. Välistävedot onnistuivat Roosan kanssa hyvin, samoin keppien haut. Sylkkäri muistui mieleen ja kun sain oman sijainnin kuntoon ja ohjauksen hereille, toimi homma taas paremmin.

Kasiottelukin starttasi jo perinteisesti heittokisalla. Tavaroiden joukko oli taas aikas monimuotoinen, ja mun tulos oli suuri poikkeus edellisvuosiin! Ehkä ranneliike oli ratkaiseva ja antoi meikäläiselle huikeat 20 pistettä :D Jokaisesta osumasta sai siis viisi pistettä.

Ja aamullahan kävi vielä ilmi että tuolla 20 pisteen määrällä päästiin voittoon! Kärjestä löytyvät myös Veronika ja Moonika! Loppuillan ohjelmaan kuului lähinnä iltaohjelmaa ja muuta vakituista säätämistä. Ja tietenkin myös kierros ameebaa (;
Ja tietenkin Junin uusi Junior Handler koira, rodultaan BeeCeen Raatelema Kanakoira. Ja tämän valioyksilön nimi on Brutus!

Brutus ja Juni ♥

Tiistai

LMFAO Feat. Natalia Kills - Champagne Showers

Tiistai aamu oli vain lähinnä siitä erikoinen, ettei meillä ollut aamujumppaa ollenkaan :D Ohjaajien moka, ei siinä muuta. Pää, olkapää, peppu polvet.. No, en mä olis taipunutkaan moiseen akrobatiaan.

Päivä kului taas tuttuun tapaan koulutusten ja kasiottelun parissa. Vedetään koulutuskertomukset nyt sitten samassa järjestyksessä kun aina ennenkin: aloitetaan aktivoinnista. Jepu oli jälleen ohjaksissa ja tälläkertaa koiratkin pääsivät toiminnan ytimeen, eivätkä vaan henganneet siinä kyljessä. Treenailtiin tassun antoa, kierimistä, kuolemista, kieppumista, jalkojen välistä pujottelua, unohdinkohan jotain? Puhuttiin vielä mimmoinen käsky on hyvä koiralle ja mikä palkka on tehokas. Lisäksi puhuttiin omista palkkausmetodeista.

Junnuissa treenattiin Saanan johdolla yksilöarvostelua, eli pöytäilyä ja kolmiota + yhdistettyä kolmio ja edestakaisin liikettä. Pöydällä Roosa toimi aika varmasti, lähinnä itselle tuotti hahmottamisongelmia totuttua matalampi pöytä. Korjailtiin siinä sitten kuitenkin vähän jalkoja ja taidettiin näyttää hampitkin. Roosa toimi pätevästi, ei mitään erikoisempaa mainittavaa hommailuista. Liikkeessä snake tuppasi pariin kertaan tosin tipahtamaan turhan alas, pitää terästää muistia ja nostaa se aina kunnolla.

Tokossa koutsina Aurora. Tehtiin pientä seuruu pätkää, luoksetuloa ja treenattiin jääviä. Seuruussa R toimi hyvin, kun kehuakin tuli riittämiin. Luoksetuloissa ensin tehtiin niitä hauskempia. Kutsuin siis koiran enkä pyytänyt perusasentoon vaan palkkasin heti pienen karkuun juoksemisen jälkeen. Kun vauhti&into kasvoi pyysin sivulle ja palkka heti kun takamus plösähti maahan. Sitten vähän pidempää istuttiin, kunnes tuli palkkaa. Roo toimi oikein pätevästi. Mutta ne jäävät. Maahan on hieno, siinä ei valitettavaa. Vähän ehkä jonkun silmään hidas jne. mutta itse tykkään! Ja paremmaksikin sen saa, kunhan palkkaillaan urakalla niitä nopeampia tipahtamisia. Mutta se seiso... Huomasin taas etten ole treenannut sitä. R tarjosi maahanmenoa kovinkin sinnikkäästi. Silti pari onnistunutta toistoa riitti vähän auttamaan asiaa, mutta pitäisköhän tää "jää"-käsky taas palautella mieliin..

Vielä yksi koirallinen koulutus: agi. Koutseina taisi olla Outi ja Netta? Näiden treenien kohdalla pää lyö tosi tosi tyhjää. Netan puolella treenailtiin taas aika suoraviivasta ja loppuun oli Veronika tekemässä ohjautekniikkaa kahdella hypyllä, mutta ei ehdittykkään kuin kuivaharjoittelemaan. Teki tosin ihan hyvää. Putin kanssa tehtiin puomin kontakteja ainakin. R teki muutamia toodella muikeita toistoja.

©Veronika K

Lisäksi meillä oli koirattomia koulutuksia tiistaina. Toinen oli pelkkää paitoihin nimen kirjoittelua, toinen olikin sitten agiohjausta ilman koiria. Siis oikeita koiria. Hommattiin meinaan parit, ja treenattiin toiselle vieraat radat. Nää hurlumhei kokemukset kyllä auttaa ymmärtään koiraa niissä tilanteissa kun kaikki ei ihan mene niinkuin pitäis.

Mutta olin siis Junin parina. Oma hommani oli ensin ohjata. Ensimmäinen yllätys oli se, ettei pieni koira osannut keppejä. Edisteltiin vähän liikaa ja hups. Muuten vedettiin rata nollana läpi ja Juni jopa ymmärsi takaaleikkauksissa kumpaan suuntaan jatketaan :D Ehkä mun ohjauksesta saa toisinaan jopa selvää.

Junin taas ohjatessa meikäläistä meille taisi tulla hylky kun kartturille taisi tulla hetken ajatuskatko ja taisin vain sinkaista jonnekkin. En mee kyllä varmaksi sanomaan. Kepit kartturi ohjasi ainakin huolella.Oli kyllä himpuran hankalaa taas olla koiran roolissa, lukea nyt mihin mikäkin raaja millonki heilahtaa ja mitä sieltä yritetään vielä samaan aikaan kailottaa. Antakaamme siis pointsit koirillemme, ainakin Roo tulee saamaan jälleen huimia kehuja omien mokailuideni jälkeen.

Mites sitten päivän kasiottelut? Järjestystä en tietenkään muista, joten tästä vedetään vaan näin sinnepäin-tyylisesti. Eli ohjelmassa oli kolme lajia, kaksi vanhaa tuttua ja yksi uusi. Siksak, spedeily, joka uudelleennimettiin huojuvaksi puuksi, sekä niksipirkka.

Siksakissa Roosa on väläytellyt kautta aikain hienoja tuloksia, kerran on napsahtanut voittokin, eli lajiin mentiin kisaamaan mukava kutina takaraivossa. Pikkunaiseenkin tuli kunnon motivaatio, kun kädessä oli kokonainen nakki. Pujotteluaikaa oli minuutti ja saatiin tulokseksi 77! Tällä tuloksella noustiin sijalle kolme. Lajissa terrieriys oli valttia, voiton vei sk. kettari, toinen oli Saana Beffi borderterrierillään ja neljäs oli Veronika ja Pipsa russeli :D

Huojuva puu, spedeily, huojuva puu. Okei, yritän parhaani mukaan saada ton uuden nimen päähäni. Huonolta vaikuttaa.
Ja tässä lajissa en oo ikinä järin hyvä ollut, mutta tänävuonna oltiin vielä vähän kehnonpia! Heti kun jalasta sai kiinni (siis heti silmien sulkemisen jälkeen) alkoi armoton heiluminen ja huojuminen eikä tasapaino ottanut palatakseen. Aika tuntui siinä seistessä armottoman lyhyeltä, joten yllätyin hieman kun ajaksi tulikin 21,21s ja sillä ajalla tuli sijoitus 15! Happy with that.

Viimeisenä selitettäköön Niksipirkasta, mihin liittyi läheisesti Pirkan sukkahousut, appelsiini ja hirmuisesti kaikkea krääsää, mukaanlukien ei todellakaan pyöreä tennispallo. Ja kun musta on puhe, tottakai piti ottaa mukaan asialliset äänitehosteet ja omalaatuinen tyyli. Vyötärölle köytetyillä sukkahousuilla ja niihin pujotetulla appelsiinillä siis piti kaataa esineitä niin, että kolme lautaa sai "tyhjäksi". Kaikkiaan lautoja oli kuitenkin neljä, itse kaatelin kaikki mitä löytyi. Lautojen päässä olikin sitten muovilaatikko, jonka päällä oli Selman käsittelemä tennispallo. Pallo piti saada osumaan törppöön tai vähintäänkin tippumaan laatikon päältä. Itselläni pallo tippui ja kiitos tyyli ja metelöinti, tuli saatua vielä yksi plussa, joten tulokseksi tuli 13+, sijoitus 2.

Keskiviikko

Jason Derulo - Don't Wanna Go Home

Keksiviikkona ohjelmassa oli kaksi tunnin mittaista, vapaavalintaisa koulutusta ja kasiottelua, kuinka yllättävä juttu se olikaan. Kasiotteluita taisi olla yksi koirallinen ja yksi koiraton? En mene taas varmaksi sanomaan. Voi miksi en kuvannut ohjelmia, murmur!

Päätin mennä ensimmäisenä JH-koulutukseen, ja toisena ohjelmassa agility. Saana veti tuttuun tapaan JH-koulutuksen, agia oli pyörittämässä Aurora ja Netta. Lisäksi ohjelmassa oli myös mätsäri, jonne toki ilmoittauduttiin. Tuomarina neiti Missä S, eli tänä vuonna ohjaajalistoilta puuttunut Sarvis!

Aloitetaan sitten vaikka taas koulutuksista, junnuilusta tällä kertaa. Treenailtiin ensin L-kirjainta omien koirien kanssa, ja mentiinköhän me yhdessä edestakaisinkin tällä porukalla läpi. Kuitenkin, ohjelmassa oli myös koirien vaihtoa. Ihka ensimmäisenä sain vaihdossa Junin leirikaverin belgianpaimenkoira tervueren narttu Tessan. Ja neiti on aivan ihastuttava! Vaitokoiran kanssa taidettiin tehdä edestakaisin ja seisotus. Tosia vaihtokoiria saatiin kysyä itse, ja testailin Leealla leirikoirana ollut cockerspanieli Berttaa, valloittava tapaus hänkin. Itse nyt taas juoksiessa pompin ja kenottelin ja ties mitä. Mutta en jassa enää valittaa siitä etten oo harjotellu. En meinaan vieläkään ole.

Agissa oli tehtävänä helpompi ja vaikeampi rata, jotka molemmat vedettiin läpi. Rimat olivat mukavan alhaalla meille tappijaloille, ja Roolla olikin kunnon into tehdä hommia ja taidettiin selviytyä radoista nollana, ainakin näin muistelisin.

Sitten vaikka siitä mätsäristä. Roosa pääsi snakeketjuilemaan jälleen ja hienostihan neiti kehässä töllötteli. Parina Millan mitteli Papu, mutta värillähän ei ole väliä! Etenkin kun leirillä noi värit tuppaavat menemään aina pienen arvailun kautta. Sininen kuitenkin lyötiin kätee (: (jälkeenpäin kai tultiin johtopäätökseen sin=pun, pun=sin, hälläväliä).

Sinistenkin kehässä R jaksoi vielä porskuttaa, lähti jopa edelle mistä olen niin kovin ylpeä! Päästiin jatkoon, mikä on leiripopulan huikean hienoista koirista jo aivan mahtavasti, ja loppujenlopuksi sijoitukseksi napsahti 3 (: Rönttäle ainakin tykkäs palkintokekseistä, etenkin kun niitä saa aamusin ennen kun porukka lähtee töihin ja lukioimaan.

Kasiottelulajeina oli tietokilpailu, uudelta nimeltään arvauskoivu, ja meidän leiriläisen järjestäminen paikoilleen ja hiljaa pitäminen taisi olla aika haaste? Tai no.. oikeastaan vaan se meidän pää muodostelmasta taisi aiheuttaa harmaita viiksikarvoja ohjaajille. Millon siel kukakin seisokeli, ja hölötti tai ei saanut kynää toimimaan. Kilttejä ollaan. Pisteitä tuli kuitenkin 19 ja irtosi sijoitus 4 (:
Toisessa lajissa testattiin sitten vähän spiidotaitoja. Siis koiran, ja miksei nyt leiriläisenkin kun sitä karvakörilästä piti huudella, ja mun tapauksessa myös juosta karkuun! Roo juoksu oikein vikkelästi pieneksi makkaraeläimeksi ja saavutti ajan 5,45s, sijoitus 17 (:

Ja tähän pätkäsee nyt ensimmäinen osa! Kunhan saadaan torstain ja perjantain kuvat niin homma jatkuu.
Mutta nyyh, ikävä leiriä, eikä yhtää helpota tää kirjottaminen ♥

Sinne, tänne ja takaisin osa 3/3

2011-07-30T21:22:00.003+03:00

Ja juttu jatkuu. Kun Viron reissusta selvittiin, oli suuntana Helsinki ja Eukanuba Open Show, sekä Summer Show. Molempinä päivinä olin töissä, sekä junnuilemassa ja Roosa piipahti myös lainakoirana lauantaina. (:

Perjantai oli päivänä rento, vaikka helle pisti päälle. Kyseinen lämpötila ja auringonpaiste aiheuttivatkin lisäharmia kun eräs koira sai lämpöhalvauksen. Onneksi kuitenkin osattiin etsiä pienestä väkijoukosta eläinlääkäri ja kaveri saatiin myöhemmin klinikalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Perjantaina kisakaverina oli Roosa, eli meno oli aika vakiota. Maata piti haistella nyt hirmuisesti ja pöytä oli aika tönkkö. Purennan näyttäminen meni kuitenkin hyvin, ja lopputulokseksi kolmesta vanhemmasta toiseksi. Alan vaan varmistuun kokoajan siitä, että toi pöytäily vaatii treenejä. Miks en vaan saa itteeni niskasta kiinni ja harpottua ulos treenaamaan? Kai se on se surullisen kuuluisa laiskuus taas syypää.

Mutta pikakelausperjantain jälkeen lauantaihin, joka oli jo pelkän lipun- ja luettelomyynnin kannalta paljon vauhdikkaampi päivä, mutta kivaa oli! Kaksieuroiset oli kovaa huutoa ja seura mukavaa, joten ei mitään valittamista näissä talkoissa. Lisäksi tuli pengottua pystejä pahveista ja muoveista, harvoin stulee noin moneen RYP-pystyyn saman päivän ainaka koskettua. Tuon pystiparaatin jälkeen pitikin alkaa hääräämään Junior Handler juttuja, joten haettiin Junin kanssa koirat kamoineen ja raahattiin ne Vilma telttaan, jossa pysyivät sitten varjossa. Roosa tosiaan toimi Junille lainakoirana nuoremmissa, eli vielä oli pidettävänä pikainen "Näin toimii ernunorfolkkini Roosa"-koulu. Homma tuntui sujuvan, joten laitettiin R häkkiin, kun lähdin itse juoksentelemaan folkkikehän laidalle tapaamaan Jaanaa, jolla oli mukanaan sileäkarvainen noutaja uros Heilurihännän Incredible Me "Matti". Ohjeistuksen jälkeen suunnattiin sitten kehän reunalle jännittämään nuorempia!

Alkuun kauhistelin kehän laidalla kuinka Roon nenä haki aikalailla maahan, mutta onneksi tuo ongelma häippäsi parivaljakon kanssa nopeasti pois. Pöytä oli jälleen Roosalle hönttäilypaikka, ja neiti oli kuulemma aikalailla löllötellyt. Tuomari Arne Foss, Norjasta kuitenkin piti tytöistä ja nappasi heidät viiden parhaan joukkoon ja lopulta viidensiksi! Nettisivuilla tulokset tuntuvat olevan päin honkia, mutta onnea vielä Juni, veditte mahtavasti ja tervetuloa ottamaan vaan Roosa jatkossakin kehiin (; Neitihän meinaan lähti painamaan Junin kanssa hihna piukalla edelle! Itselläni, kuten kuulemma myös itse handlerillä, oli leuka loksahtanut, mutta äkkiäkös tollaisen torvelon kanssa hämmentynyt naama muuttuu virnuiluksi. Roosa kun osaa olla vähän läppä :D

Mutta sitten alkoivat vanhemmat. Heti alkuun tuli pieni probleema Matin kanssa, koska namit kiinnostivat silloin tällöin ja lelu sai miehen loikkimaan ja pomppimaan niin suurenmoisen onnellisena. Koitin kuitenkin pitää herran namilla kokoajan, ja oltiin vähän mussunmussun. Mutta hyviä hetkiä tuli, ja oli hienoa olla haastavamman tapauksen kanssa kehässä. Kun siinä sai onnistumisia aikaan saattoi itseensä olla toden teolla tyytyväinen.

Yksilöarvostelussa sain Masan seisomaan suhteellisen hyvin, mitä nyt vähän jalat siirtyilivät, mutta ymmärrettäväähän se on kun Masa oli aivan uusi tuttavuus ja nuori reipas mies :D Kolmion kanssa jouduin vähän tuskailemaan kun kehä oli niin pitkä ja kapea, mutta eiköhän siitäkin selvitty. Tuomari otti jatkoon vain viisi sijoittujaa, joiden joukkoo ei päästy kovatasoisessa kisassa, mutta oon tosi ylpeä tuohon suoritukseen. Kehän jälkeen äiti laittoi mut jälleen juoksemiskouluun, kun en lainkaan hallinnut mun ulkokättä, en mennyt tarpeeksi nopeasti ja mitä kaikkea. No, toivotaan että PHKP-leirillä saan treeniä myös tähän juoksemishommaan (:

Mutta kylliksi en voi Kirsi ja Jaana teitä kiittää tästä kokemuksesta, joskus tulevaisuudessakin tulen varmaan flätillä kisaamaan, ehkä vaan eri koiralla. Sen näkee sitten tulevaisuudessa (;
Kehien jälkeen jäätiin vielä purkamaan Roosan virtapiikkiä ja neitiä testasikin usea junnu ja pääsipä neiti vielä Nean kanssa pikkuruiseen junnukisaan edustamaan, siellä alkoikin väkkärää jo väsyttämään ja lähdettiin suuntaamaan kohti Pälkänettä.

Sunnuntaina sitten jälleen uuteen rotuun tutustumaan Jenkkien erkkariin, joka järjestettiin Kangasalla. Ja kun kotikonnuilla tapahtuu jotain, niin pitäähän sinne mennä! Katin kanssa sovittiin silloin kun oltiin Fannin ja Kasperin kanssa näyttelytreeneissä, että voisin kisata jollain hänen vanhuksistaan. Hihnan käteen päätyi musta narttu Milja, pidemmin sanottuna Frosty Kiss' Comeback In Black, jolle ikää on kertynyt hienot 10 vuotta.

Kehään mennessä Milja oli juuri reippaillut vetskuissa ja PN-kehässä, joten suurin puhti oli ehkä jo mennyt. Lisäksi nameista huolimatta oltiin ehkä vähän mamman perään, mutta hommat sujuivat silti hyvin. Jälkikäteen olen vaan kuvista huomannut, että terrierihandleri on ollut vauhdissa, koska häntä tuntuu nousevan kuvissa vähän turhankin pystyyn. Päästiin kuitenkin sijoittumaan ja loppujenlopuksi sijoitus oli JH3! Kiitos vielä huimasti Kati (:

Ja nyt saatiin myös valmiiksi tämä venynyt, ja viivästynyt, blogipäivitysten sarja. Huhhuh..

Sinne, tänne ja takaisin osa 2/3

2011-07-28T14:53:00.002+03:00

Sitten seuraavaan Oulu KVn päivään. Sää oli selkeästi parempi, joinakin hetkinä jopa kuuma! Tänä päivänä siis meidän perjantaiset ostokset aurinkovarjo ja suihkuverho täyttivät vähän erilaisia käyttötarkotuksia. Varjolla saatiin häkit suojaan ja jossain välissä taisi häkkejä enemmänkin peittää se suihkuverho :D Ohjelmassa oli kuitenkin ensin junnukehä, jonka jälkeen suunnattiin vasta Tiina Tauloksen tuomaroimaan rotukehään, jossa oli kilpailemassa Roosan lisäksi valioluokan narttu.

Sunnuntaina JH-kisa oli siis "normaali", kun osarissa kilpailtiin lauantaina. Kisakoiraksi päätyi oma Röhväle, joka oli aivan eri vaihde silmässä nyt, kun sää suosi. Tuomarina toimi Riitta Niemelä. Kehään mennessä Roosa tuntui olevan varsin virkeällä tuulella, eli lainkaan ei voinut arvata mitä tulevan pitää. No, ainakin kontakti handleriin oli suuri..

Näin jälkikäteen kirjoitettuna en muista todellakaan tarkkaan mitä liikkeitä teetettiin, taisi olla kolmio tai edestakaisin? Kuitenkaan mitään kummallista ei ollu. Pöydällä R vänkäsi ja hääräsi ja namin kanssa tuntui taas olevan ongelmia. En nimittäin tiedä pitäisikö se palkka lyödä suuhun siinä pöydällä kun seisottaa, vaiko laittaa takaisin taskuun. Koira menee hämilleen, jos nami lähtee, ja tuomarit ei välttämättä tykkää siitä odottelusta "kun tää mun koira nyt syö täs, kyl mä sen purennan näytän pian". No, ehkä pienellä treenillä saatais homma selviöksi.

Yksilöarvostelussa tuomarin uudelleen katsellessa koiraa ja yrittäessä tähyillä ilmettä, niin Roosa oli vain namikytiksessä. Sitten kun sitä kättä heilautti, niin R luuli että namin lentäneen naapurikehään. Hetki siinä sitten uskoteltiin pienellä punaiselle ettei se nami sinne pyrähtänyt. No, loppu hyvin kaikki hyvin tänkin asian kanssa.
Jatkoonpäässeissäkin väki väheni, ja yllätyksekseni löysin itseni kärkikaksikosta. Vielä kerran teetettiin yhdessä edestakaisin, jonka jälkeen tuomari sanoi jo tehneensä päätöksen, mutta kunniakierroksen nimissä vielä kerran ympäri. Käteen ojennettiin sininen ruusuke, ja olen niin ylpeä! Ei pöllömpi junnuilu viikonloppu, jonka kruunasi vielä Johannan piirin mestaruus! Onnea vielä :)

Sitten odoteltiin rotukehää. Ja sitähän sitten saikin venailla. Roosa päättikin riemastuttaa tätä odottelua toilailullaan. Venailtiin epäuskoisina kehän 14 laidalla, kuten kuulutuksissa ilmoiteltiin ja pistettiin turkkia kuntoon. Kun kaikki tuntui olevan ojennuksessa, päätettiin pitää terrieri siinä pöydällä, eikä tungettu missään välissä häkkiin. Ja hyvinhän se siinä pysyi. Huom: pysyi.

Nimittäin eikös nainen ottanut ja pompannut alas pöydältä, kiitos ojan puolella näkyvät karvatollot, joitahan siis voi norfolkin järjenvalolla luulla vaikka hiiriksi. Ensin ajateltiin Roosan menevän moikkaamaan ojan toisella puolella olevaa pystykorvaa mutta toisin kävi. Surkuhupaisin kohta tapahtumassa oli vaan se, että juuri ojennukseen laitettu turkki kävi ojamudissa. Roosa meinaan ponnisti hilppasen liian aikaisin ja tömähti vatsa edellä keskelle ojaa. No, minähän viisaana menin ja nappasin koiran syliini ojan toiselta puolen. Se oli heissulivei valkoinen hame ja tummanharmaa paitis siinä vaiheessa. Onneksi autolla oli vaihtovaatteet ja sain kävästä vielä teltassa vaihtamassa paidan. Nähtävästi Roosan kanssa ei voi edes ajatella normaalia näyttelypäivää :D

Vielä oli edessä muutto kehälle 30 jotain ja arvosteltavaksi tuomarille Tiina Taulos. Kehän pohja oli aivan hirmuisen kova ja möykkynen, en tykännyt yhtään. Roosaa alkoi jo väsyttämään, eli loppupuolella kehää aloin esittämään sitä käsistä.
Arvostelu:
"Ryhdikkäästi esiintyvä narttu, joka voisi olla aavistuksen lyhyempi. Hyvä pää, silmät saisivat olla pienemmät ja tummemmat, sekä korvat pienemmät. Hyvä takaosa. Eturintaa saisi olla enemmän. Hyvin kiinnittynyt, mutta turhan kippura häntä. Liikkuu reippaasti. Vaaleat silmät häiritsevät ilmettä"
AVO-ERI AVK1

Ja näin jälleen. Mutta ollan tyytyväisiä ERIin koska saatiin se suomalaiselta tuomarilta (: Eiköhän tuosta Roosasta vielä se valio taistella, vaikka puoliväkisin sitten :D

Lopuksi vielä Johanna testaili Roosaa ja otettiin uudet kuvat Wiiman kanssa, kun lauantaina sää ei suosinut. Kiitokset vielä hienosta näyttelyviikonlopusta, etenkin Johannalle! Niin ja äidille tietenkin kanssa (;

Sinne, tänne ja takaisin osa 1/3

2011-07-26T13:26:00.006+03:00

Nyt on blogissa ollut jälleen hetken hiljainen hetki, vaikka tapahtumia on riittänyt. No siitähän se hiljaisuus juuri johtuikin! Viime perjantaina lähdettiin painamaan kohti Oulua, josta tultiin sunnuntaina pois. Tiistaina lähdettiin Viroon äidin ja kummitätini kanssa, ihan vain shoppailureissulle ilman koiria. Torstaina oltiin puoliltaöin jälleen mökillä ja perjantaina lähdettiin aamusta Helsinkiin, Eukanuba Open Showhun töihin, jossa myös piipahdin JH-kehässä. Töissä oltiin myös lauantaina Summer Show KV näyttelyssä, ja sielläkin kisailtiin junnuissa. Lauantaina lähdettiin ryhmien jälkeen taas takaisin mökille ja täältä ajelin vielä sunnuntaina Amerikancockerspanielierkkariin junnuilemaan. Kiirettä siis on pitänyt :D

Nyt ollaan kuitenkin taas viettämässä leppoista elämää viimeisten lomaviikkojen ajan. Tämä viikko onkin agitreenejä lukuunottamatta tyhjää täynnä, ja sitä seuraavalla suuntana olisi viimeistä kertaa PHKP-leiri. Mihin nää junnuvuodet oikein katoavat..

Mutta aloitetaan Oulun reissusta, jonne starttasimme perjantaina 15.7. Matkaan lähdettiin aamulla ja perillä käytiin katsomassa Roosan Max (K. Big In Bowdon) poikaa B-pentueesta.Pikkupoika oli hirmuisen mukava ja nätin näköinen tapaus, harmittaa vähän ettei se toinen kives tullut alas. Myös toinen korva oli aavistuksen villi ja kevyt, mutta eipä pikku Maxia tulla kehissä näkemään, niin onpahan äijässä vähän persoonallista näköä (; Alla muutama kuva Telman ja Maxin riehunnoista, joille pitäisi tässä lähiaikoina tehdä oma kansio tuonne kuvat.fi gallerian puolelle.

Max ja Telma

Telma tahto vaan pussata

Trimmissä Maxilta katosi hännän hörhökarvat ja ukkeli on kyllä komea ♥

Myös Iineksestä tuli napattua muutama julkaisukelpoinen otos, ja muutenkin Nuhveroinen sai hymyn huulille kun neiti yltyi leikkimään pentujen kanssa karvamöttiäis lelulla. Hölmöläinen :D

Nuhveroinen

laatu ennenkaikkea

Maxin vierailun jälkeen suunnattiin hotelille ja vietettiin päivä aika rennosti. Oulussa oli meneillään jonkinsortin musiikkitapahtuma, joka oli tuonut rutkasti väkeä kaupunkiin nauttimaan hyvästä säästä. Ja kyllähän mekin rippeitä kuultiin Irinan keikasta iltalenkin yhteydessä. Täytyy kyllä myöntää sekin, että Oulu tuntui aivan ihanalta paikalta ♥

Lauantaina oli kuitenkin otettava suunta kohti ravirataa. Sää näytti inhon harmaalta, ja niinhän siinä kävi, että vettä tuli päälle ja urakalla. Vesisateet olivat kaukana ajoittaisista, kyllä sitä vettä tuli tasaiseen tahtiin kokoajan. Roosan kehän aikaan vesisade oli kuitenkin aikalailla pelkkää tihkua, mutta kyllä sekin näkyi seisotuksissa ja kehäasenteessa. Ensinäkin rouvaa tuntui suuresti ärsyttävän se, että kehään vietiin turhan tempaisten. Pöytämme oli meinaan kehästä sivussa aurinkovarjon alla, ja tosiaan en yhtään saanut tehtyä Roosan kanssa niitä perinteisiä pyörityksiä ennen kehään, kun koitettiin pitää turkki kuivana. Tuomarina oli siis Tino Pehar, Kroatiasta.

Arvostelu:
"4 years. Good sice. Bit long in loin. Exc. head, bit big eyes. Could have darker eyes.Good earset. Good topline&tailset. Very good angulations, very good movement. Exc. coat texture"
AVO-ERI AVK1

Ei siis napsahtanut SA:ta tälläkertaa, mikä jäi todella harmittamaan. Roosan esiintyminen ei mennyt ihan nappiin, pää ei noussut ihan niin ylpeillen ylös, kiitos tuo vesisade mikä tuli suoraan silmiin. Silti onhan ERI aina parempi kuin EH, eli ei tässä nyt toivoa menetetty. Kyllä se serti jostain tulee..

Rotukehän jälkeen saikin alkaa jännittämään Junior Handler hommia. Johanna ei ollut vielä ilmaantunut paikalle, joten hetken aikaa ennätin kierrellä kehiä Nean kanssa ja moikkailla tuttuja. Jossukin kuitenkin ilmaantui paikalle, eikä tarvinut enää turhaan panikoida kun pääsin huskykouluun :D Kisakaverina oli siis siperianhusky Black Happies Veronica, tutummin Wiima. Ja kyllähän tässäkin tilanteessa kävi niin, että hermoilut osoittautuivat täysin turhiksi, Wiima osoittautui aivan mahtavaksi pakkaukseksi ja aivan kuten Jossu sanoi: Wiimassa ja Roosassa on kyl hirveesti samaa vaikka rodut on ihan erilaiset!

Kehän alku ei sitten mennytkään ihan nappiin. Wiima toimi kuin unelma, mutta namitasku ei. Mokoma Lahti KVn lahjoittama vempele päätti levitä heti ensimmäisen liikekierroksen jälkeen. Pahoittelin mokaa jo kehässä ja koitin poimia kaikki kohdalle osuneet namit taskuun. Tuomari pyysikin kehäsihteereitä noukkimaan ensimmäisen yksilöarvostelun jälkeen jämät veke. Hävetti, mutta onneksi tuomari, Kristiina Ahlberg, tuntui ymmärtävän homman. Yksilöarvostelu meni ihan mukavasti, taidettiin tehdä kolmio, ja Kristiina kierteli koiraa jonkinverran. Hommat menivät ihan mukavasti (: Yhdessä liikkuessa en vain jättänyt tarpeeksi väliä edellä menevään, joten jouduin turhan paljon himmailemaan välillä, mutta tulipahan taas muisteltavaa seuraavia kehiä silmällä pitäen.

Wiiman kanssa tie vei kuitenkin viiden parhaan joukoon, josta olin jo aivan super ylpeä! Olin kuitenkin ensimmäistä kertaa ikinä kehässä ison koiran kanssa, joten pikkukoirahandleri otti taas yhden askeleen etiäppäin. Viiden parhaan kesken tuli myös koiranvaihto, sain itselleni täysin vieraan rodun, nimittäin phalènen. Minuutin verran annettiin ainaa tutustua, kunnes alettiin kiertää kehää. Onnekseni Josefina meni edellä, jolloin koirallakin oli meno eteenpäin, häntä vaan ei noussut liikkeen aikana, tosin seuraavana päivänä tajusin, että se olisi varmaan pitänyt sinne selän päälle nostaa. No, kaikkea sitä oppii (:
Sijotukset jännittivät hirmuisesti, ja loppujenlopuksi keltainen ruusuke ojennettiin meille ja olen niin ylpeä! Kehän jälkeen kävin vielä kysäisemässä palautetta, ja kärkiviisikko, ja etenkin kolmikko, oli kuulemma ollut hyvin tasaväkinen. Muuta negatiivistä ei tullut, kuin että Wiima liikkui ehkä laiskiten kolmen kärjen koirista. Pikkukoirahandleri ei aivan vielä hallitse jalkojaan, Wiima oli upea! Kiitos vielä huimasi Johanna, kun annoit minun kisata neidillä (:

Lauantaina ennen hotellille lähtöä meille selvisi vielä tuomarinmuutoskin. Viimehetkellä meille tulikin tuomariksi Tiina Taulos. Loppuilta menikin hotellilla tuomaritietojen tonkimiseen ja arvailuun viedäänkö Roosa kehään vai ei. No, mehän vietiin. Blogiteksti venyisi kuitenkin äärettömiin mittoihin jos kirjoittaisin kaiken tapahtuneen tähän, joten venailkaamme hetken (;
Ihme saippuasarjalopetus..

Sitä samaa vanhaa vaaleansinistä

2011-07-12T19:13:00.005+03:00

Roosan kanssa mentiin siis Hyvinkää KR näyttelyssä jälleen kehäilemään. Sää oli kuin kasvihuoneessa, mutta vettä ei tullut missään välissä. Aurinkokinn paistoi loppupäivästä, joten keli oli ihan mukava koiranäyttelypäivälle. Ennen kehää käytiin kiertämässä nopeasti kehiä täydellisen solmuhihnan toivossa ja se löytyi! Findogsilla oli kokonainen seinämä täynnä Rescon hihnoja, myös solmuja ja sieltähän se löytyi! Hihna on kyllä suhteellisen tumma, mutta silti punertavan ruskea ja ennenkaikkea ohut. Niinpä Hyvinkäällä oli ensimmäinen kehä jossa Roosa esiintyi kultainen snake kaulassa, ja mä tykkäsin!

Esiintyminen meni muutenkin hienosti, seisomiset nappiin ja häntäkin pysyi pätevästi ylhäällä. Hirvimakkaralla taisi olla osuutta asiaan (; Liikkeesä pari kertaa nenä meinasi tippua maahan ja snakesta nyppääminen tuntui hirmuiselta niin kävin sitten noukkimassa sitä kuonoa sieltä maasta. Taidan kaivata itse enemmän harjottelua ton uuden hihnan kanssa kuin koira :D
Norfolkkeja oli kehään ilmoitettu 8, mutta yksi narttu oli poissa. Tuomarina Liettualainen Julija Aiditiene.

Arvostelu:
"Excellent type. Beautyful head. Too light eyes colour. Well put ears. Sound topline. Moves well. Perfect handling. Very good coat & grooming"
AVO-ERI AVK1 SA PN2 VARASERT

Ketuttaako? Kyllä.
PN-kehässä meinaan kuultiin se sama vanha värssy, mikä on kuultu niin monesti. "Mä niin pidän sun koirasta ja sun tavasta esittää se, mutta sen silmät ovat liian vaaleat. Niin pienen pienen pienen pieni juttu, mutta nyt näin päin." Taas oli valioituminen niin lähellä! Tietenkin pitää olla ylpeä ERIstä ja SAsta, sekä hyvästä arvostelusta. Mutta se serti.. No, turha sitä on jälkikäteen vikistä, ei riitä kun ei riitä. Kehänlaidalta saatiin kuitenkin positiivista palautetta jälleen rouva Ärrän esiintymisestä, eli kyllä se aurinko paistaa myös vaaleansiniseen ruusukekasaan (joka koostuu nyt 6 varasertistä, joista 4 on poimittu matkaan avoimesta)
Kehän lopuksi sain vaan vielä kehäsihteeriltä: "Kun sun koira seisoo täydellisesti, älä liiku!" Niin no, mähän korjailin sen häntää vain. (;

Tarkennus ei tykännyt Eddiestä.

Näyttelypäivän jälkeen startattiinkin sitten kohti Jokelaa katsomaan Telman veikkapoikaa Eddietä. Siskoa pikkasen väsytti kun näyttelypaikalla piti taas puuhata kaikenlaisten kavereiden kanssa, aina leonbergistä ja whippetistä sileäkarvaiseen kettuterrieriin. Silti veikan kanssa jaksettiin riehua ja urakalla! Telms pyöritti veikka parkaa minkä kerkisi ja juoksi sitten aina sohvalle syömään luuta, kun Eddie ei sinne pomppinut. Kun muu porukka istui ruokapöydässä sisaruspari veteli rallia pitkin takapihaa. Mahtoi olla hyvät meiningit heillä :D Pentujen leikkitempauksen lisäksi myös trimmattiin E ja siisti poika herrasta tulikin ja rakenteestakin tykkään kovasti! Saas nähä mitä tästä parivaljakosta kehkeytyy.

Lisää kuvia kuvat.fi kansiossa
Roosa ja Telma Eddien luona kyläilemässä.

se lupailemani kisavideo

2011-07-09T15:41:00.000+03:00

Tuo pätkä selventää kummasti viimeksi julkaistua epäselvyyden soppaa :)
Ja meillä on 20 lukijaa! Hihi kuulostaa varmaan vähältä mutta merkkaa meikäläiselle paljon, kiitos ♥